Tänään ilmestyy neljäs Idefix ja Voittamattomat -alppari, joka pullahti Ranskassa ulos nyt kesäkuussa nimellä Les Irréductibles font leur cirque. Mukana on jälleen kolme lyhyempää tarinaa. Käsikirjoittajina ovat ennestään tutut Yves Coulon ja Simon Lecocq, mutta heidän rinnallaan on myös uusi nimi, Cedric Bacconnier. Kuvituksesta vastaavat tutut Philippe Fenech ja David Etien, mutta heilläkin on yksi uusi kaveri, Rudy. Viime numerossa Etien tuli uutena mukaan, ja huomasin, että hänellä on vähän terävämpi piirrostyyli. Tämänkertaisella uudella tulokkaalla Rudylla on mielestäni perinteisempi pyöreä piirrosjälki.

Silloin aikanaan kuin Idefix-sarjiksia ei ollut vielä alkanut tulla käännettäväksi asti, minun piti suomentaa etukäteen joitakin hahmojen nimiä ja erikoistermejä, jotta sarjakuvan ja TV-sarjan (jota ei sitten tullutkaan suomeksi) termistö olisi pysynyt yhdenmukaisena (mainitsen tästä ykkösalpparin bloggauksessa). Jostain syystä nyt, vasta neljännessä alpparissa, näitä ennalta päätettyjä nimiä alkaa tulla kunnolla vastaan. Kääntelin ne silloin aika vähällä kontekstilla, mutta onneksi mietin niitä tuolloin ihan rauhassa. Pystyin nyt sitten vaivatta käyttämään näitä valmiita termejä. Esimerkiksi gladiaattoriareenan nimenä Salvekvicum on mielestäni onnistunut käännös, kun alkuperäinen Mercurocrum viittaa merkurokromiin eli merbromiiniin, punaiseen litkuun, jolla putsataan haavoja (arvioisin noin kahden perheen otoksella, että ranskalaiset taitavat läträtä sillä kotioloissa enemmän kuin suomalaiset).

Mikä soppa!

Yksi lempparinippelijuttuni tässä käännöksessä oli panna törkeästi alpparin kakkostarinalle nimeksi Roomalainen sekasoppa. Kyseisen tarinan juonessa nimittäin pitää tehdä keittoa nimenomaan roomalaistyyppisesti, roomalaista soppaa, mikä ei mene ihan niin kuin piti, vaan koko hommasta tulee sekasoppa. Törkeys tulee siitä, että Roomalainen sekasoppahan oli kakkosalbumin nimi. Siinä sitä käytettiin vain tarkoittamaan sekasortoa, eikä albumissa ollut erityisempiä ruokaviittauksia (paitsi kannessa koiranruokaa). Eli tässä nykyisessä alpparissa sattui vahingossa olemaan aiemmin suomeksi käytettyyn nimeen täydellisesti passaava tarina. Mutta Roomalainen sekasoppa -tarina ei siis ole Roomalainen sekasoppa -albumissa! Nimi vain istui niin makeasti, että en voinut vastustaa tämän sekasotkun hämmentämistä.

Mitään tällaista sekasoppaa ei alkukielellä ole, vaan tämä on ihan suomispesiaali keitos. Tarinan nimi on ranskaksi simppelisti Idéfix et la soupe à la romaine (Idefix ja roomalaistyylinen keitto) ja kakkosalbumin nimi puolestaan Les Romaines se prennent une gamelle (sanaleikittelyä: Roomalaiset kaatuvat nenilleen / häviävät surkeasti tvs. mutta gamelle on toistuvaa Idefix-termistöä ja viittaa murkinaan, joka möhliviltä roomalaiskoirilta aina rangaistukseksi evätään.) Alpparin nimeksi Roomalaisen sekasopan keksi alun perin kustannustoimittaja Janne Suominen, ja minä sitten innostuin kierrättämään sitä tässä.

Belgikokki Mannekenpix

Roomalaisessa sekasopassa (siis siinä tarinassa, ei alpparissa) häärii keittiössä kokki Mannekenpix, joka käyttää puheessaan belgismejä. Hänen aksenttinsa on aika mieto, mutta sitä täplittävät sellaiset selkeät belgimarkkerit kuin oué ja fieu.

Mannekenpixin hahmo on tuttu entuudestaan piirroselokuvasta Asterix valloittaa Rooman (1976), josta on tehty aikoinaan myös kuvakirja Asterix valloittaa Rooman – Asterixin kaksitoista urotyötä (Sanoma Osakeyhtiö, 1976) ja sen uusi versio Asterixin XII urotyötä (Egmont Kustannus, 2017), joka on oma uudelleenkäännökseni.

Tuosta Urotöiden uudelleenkäännöksestä kirjoitin aikoinaan blogiini, että ”Esimerkiksi alkutekstissä tulee voimakkaasti esiin erilaisilla aksenteilla leikittely, jota ei aiemmassa kirjasuomennoksessa ole.” Veikkaan, että tarkoitan tällä nimenomaan Mannekenpixin belgialaisia puheenpiirteitä. Tuon kommentin takia tutkin tätä Idefix-käännöstä varten Mannekenpix-puhetyylin reffiksi vain omaa Urotyö-suomennostani, en tuota Sanomien vanhaa, jos siinä kerran oli murrepiirteet jätetty pois. (Tämän takia pidän blogia. Kun eivät nämä asiat päässä pysy.) Piirroselokuvaakaan en katsonut nyt uudestaan. Muistan katsoneeni sen tuolloin, ja jos siinä olisi ollut jotain relevanttia, olisin käyttänyt sitä, mutta pystyn näkemään Urotöiden käännöksestä, että sen murrepiirteet ovat selvästi omia virityksiäni. Tuhteja, epämääräisiä murteellisuuksia sekaisin eri paikallismurteista. Urotöissä Mannekenpixillä on vain muutama repliikki, joten selvästikin vain katsoin, että mitä sellaista hahmon harvoihin ilmauksiin on kielellisesti mahdollista ympätä, joka luo vähäisellä elementtien määrällä voimakkaan vaikutelman aksentista tai murteesta. Ei todellakaan käynyt yhtään mielessä, että hahmo voisi joskus tehdä paluun kömpelöine murteineen.

Toisaalta Urotyöt oli ihka ensimmäinen Asterix-työni, eikä todellakaan käynyt mielessä, että tulisin myöhemmin kääntämään lisääkin Asterix-juttuja!

Belgialaisuus itsessään ei ole tarinassa merkittävää, joten minun ei tarvinnut luoda puheesta nimenomaan belgivaikutelmaa (toisin kuin alpparissa Piko ja Fantasio Neuvostoliitossa, mikä oli aika tukala käännöstilanne), vaikka hahmon nimestä toki käy vähän vanhemmille lukijoille heti ilmi suomennoksestakin, minkä alueen puhetyyliä alkutekstissä lienee tavoiteltu. Mitä sitten voisi käyttää belgialaisuuden sijasta? Pitäisi välttää liiallista paikallismurteisuutta, ettei Asterix-maailman illuusio säry, mutta olen kuitenkin jossain määrin sidottu omaan aiempaan käännöstyyliini, jossa on vahvoja paikallismurrepiirteitä. Toisaalta Urotyöt-kuvakirja ei liene niin merkittävä teos, etteikö siitä voisi poiketakin. Tuskin moni lukija tulee huomanneeksi eroa yhden Asterix-kuvakirjan sivuhahmon ja Idefix-sarjakuvan sivuhahmon välillä…

Päätin kuitenkin jatkaa omalla aiemmalla tyylilläni, syteen tai saveen. Puhetyylin poikkeavuus siis voimistui käännöksessä. Alkuperäiseen oli ripoteltu belgismejä vain sinne tänne, siis lähinnä pikkusanoja, joita belgianranskassa käytetään, mutta kun itse hyödynsin kieliopillisia piirteitä, niin niitä ei oikein voi käyttää yhtä harvakseltaan, koska olisi outoa taivuttaa tai ääntää sana murteellisesti yhdessä kohdassa mutta ei sitten toisessa vastaavassa kohdassa.

Se hullujen kylä

Oletteko ajatelleet, että Asterixin kotikylällä ei ole nimeä? Muut gallialaiset puhuvat joskus voittamattomien kylästä (vai puhuvatko sittenkään? Voittamaton-termiä käytetään mielestäni enemmän ranskaksi kuin suomennoksissa.) kun taas roomalaiset puhuvat hullujen kylästä. Kyläläiset itse puhuvat vain kylästä, mikä on ranskaksi määräisessä muodossa, koska se on tietty eikä mikä tahansa kylä. Tämä on toistuva ongelma.

Aladobix, joka on vierailemassa Parisiumissa, haluaa aina lähteä takaisin kylään, rentre au village. Meillä ei kuitenkaan ole määräistä artikkelia, joka osoittaisi, että puhutaan tietystä kylästä, vaan riippuu aina ilmaisun muusta rakenteesta tai kontekstista, puhutaanko jostain tietystä vai mistä vain. Lisäksi monet ”lähdetään kylään” -tyyppiset ilmaukset tarkoittavat kyläilyä, kylässä käymistä. Siis kylään menemistä, ei tiettyyn kylään menemistä…

Viime alpparissa kiertelin ongelmaa käyttämällä ilmausta ”kotikylä”, mutta nyt se alkaa jo pistää silmään toistuessaan monta kertaa, kun on niin epänormaali tapa ilmaista asia. Tällä kertaa panin vain ”lähdetään kotiin”, vaikka on riski, että lukija ei tajua, että Aladobix haluaa pois koko kaupungista eikä mihinkään perusmajoitukseensa, väliaikaiseen majoituspaikkaansa kaupungissa. Eli lukijan pitää tietää, että pariskunta käy Parisiumissa usein mutta ei kuitenkaan asu siellä.

Käänsin tämän nelosalpparin jo vuoden alkuun, ja sen jälkeen Idefix-animaatiosarja on tullut Yle Areenaan ruotsiksi dubattuna. Odotin, että sarjaan tulisi myös suomitekstitys, mutta olin väärässä. Saan siis jatkaa sarjiksen suomentamista ilman, että piirrossarja vaikuttaisi sarjakuvassa käytettävään terminologiaan.

En siis ehtinyt vielä katsoa tähän alppariin sarjaa reffiksi, mutta seuraavaan sitten. Vähän minua jännittelee, kauanko sarja pysyy Areenassa katsottavissa – kun minulle tulee jokin tarina vastaan, onko kyseinen jakso
silloin vielä saatavilla. Vaikuttaako animaatiosarjan näkeminen jotenkin sarjakuvan kääntämiseen, sitä ei oikein voi tietää, ennen kuin kokeilee. Kuvakirjoja kääntäessä elokuvan näkeminen on vaikuttanut käännöstekstin sanavalintoihin, mutta sarjakuvassa on tulkintaa ohjaavat kuvat valmiiksi mukana eikä ole samanlaista tapahtumia kuvailevaa tekstiä kuin kuvakirjoissa. Mutta tulevaan viitosalppariin sitten yritän katsoa ruotsisarjaa sarjiksen rinnalla ja tutkia, onko sillä vaikutusta suomentamiseen.