Idefix ja Voittamattomat -albumin Hyvää huomenta, Parisium! kääntämisestä

Tänään ilmestyvä Hyvää huomenta, Parisium! on Idefix ja Voittamattomat -sarjakuvasarjan kolmas albumi. Se on julkaistu ranskaksi vuonna 2022 nimellä Ça balance pas mal à Lutèce !

Nämä uudet Idefix-alpparithan siis perustuvat animaatiosarjaan (jota ei Suomessa ainakaan tällä hetkellä näytetä). Siksi albumi koostuu kolmesta pienemmästä tarinasta, ja alppareita tulee ulos tiuhaa tahtia eli kahta vuodessa, koska jutut on kirjoitettu jo ennalta valmiiksi TV-sarjaa varten. Sarjakuvan käsikirjoittajat ja piirtäjät vaihtelevat, liekö sitten tämän nopean julkaisutahdin vuoksi. Kahdessa ensimmäisessä albumissa en huomannut tyylieroja tarinoiden välillä, mutta tässä kolmannessa toinen piirtäjistä, Bastide, vaihtuukin David Etieniin. Etienin kanssa piirtäjänä jatkaa aiemmista osista tuttu Fenech. Käsikirjoittajat ovat jälleen vaihtuneet kokonaan: nyt tekstin ovat laatineet Marine Lachenaud ja Olivier Serrano.

Etienin piirrosjälki on selvästi erilainen kuin edeltäjiensä ja pomppaa heti esiin jopa minun harjaantumattomaan silmääni. Hän tekee jotenkin terävämpää jälkeä: hahmot eivät ole niin pyöreäkaarisia ja toiminta tuntuu äkkinäisemmältä. Hahmoilla on esimerkiksi nopeita ympäripyörähdyksiä, ja kuvakulmat saattavat olla aiempaa säpäkämpiä esimerkiksi juoksukohtauksissa (esim. näytetään jalkojen tasalta). Tietenkin kuvakulma-asioissa varmasti periytyy paljon suoraan TV-sarjastakin, mutta en tiedä, mitkä piirteistä juontuvat puoliautomaattisesti sieltä ja mitkä ovat piirtäjän tai käsikirjoittajan valintoja suuremmasta lähdemateriaalimassasta. Paljonhan on varmasti sovitettavakin, kun formaatti vaihtuu.

Tuliko käyttistä?

Viime kerralla huomasin, että Idefixissä viljellään paljon eläinaiheisia sanontoja, vähän sellaisia ”veikö kissa kielesi” -tyyppisiä heittoja, joten aloin kerätä niistä itselleni listaa jo valmiiksi. Nyt sitten pääsin testaamaan, oliko siitä mitään hyötyä: pystynkö hyödyntämään valmiiksi keräämiäni eläinfraaseja kolmosalpparissa? Tulos oli: hyvin vähän. Yhden kerran, arvelisin. Mutta ehkä tässä alpparissa oli vain vähemmän eläinsanaleikkejä ja enemmän muunlaisia. Muistan ähertäneeni ainakin yhden jokiaiheisen kanssa. Olen kuitenkin tässä kaiken aikaa laajentanut tuota kokoelmaani ja lisännyt siihen myös vähän käsiaiheisia fraaseja, joissa voi sitten vaihtaa käden tassuun tai käpälään, ja niin edelleen. Voi olla, että tarvetta onkin todellisuudessa enemmän fraaseille, joissa ei ole eläimiä ja joihin voi sitten vaihtaa eläimen jonkin toisen asian tilalle. (Päästä keksitty esimerkki: ”Koira on koiralle susi”.) Että se vitsi tulisikin siitä vaihtamisesta eikä siitä, että koira haukkuu kissaa ”siaksi”. Mutta saa nähdä, eihän niitä voi etukäteen päättää. Kerään vain listaa silta varalta, että pää lyö ihan tyhjää silloin, kun olisi tarve polkaista jotain kasaan.

Valkoisessa iiriksessä lanseerattiin syksyllä Smirgelinelle uusi lempinimi. Olin oikeassa, ranskassa viljellään näköjään ihan joka alpparissa nykyään Mimineä, Boneminen lempinimeä. Meille sen vastineeksi tuli Liinukka, ja pääsin käyttämään sitä heti tässä Idefixissäkin. Liinukka toimii näissä uusissakin konteksteissa hyvin, joten olen siihen edelleen tyytyväinen. Alan vakiinnuttaa nimeä Asterixin maailmaan. Yhden kerran käytin tässä kyllä myös ”kultaa”. Ei voi aina käyttää vain alkutekstin mukaisia puhutteluja, kun puhuttelukulttuuri on erilainen.

Sarjakuvan ruutu, jossa Aladobix katsoo lähtevän Smirgelinen perään ja sanoo ihmetellen Liinukka. Smirgeline sanoo Tule.
Ällistykseen sopii paremmin nimen käyttäminen kuin ”kulta”. Lempinimi mahtuu paremmin kuplaan kuin ”Smirgeline”.

Liemessä

Ekassa alpparissa päätin käyttää käännöksessä sanaa ”taikaliemi” sen vuoksi, että hahmot eivät juoneet kyseistä keitosta vaan kaatoivat sitä kohteen päälle. Nyt kun tässä albumissa puhutaan yleisesti kaikista pöllö Nocturnixin keitoksista, ”liemi” kuulostaakin epäidiomaattiselta, koska Asterixissa on totuttu puhumaan ”taikajuomasta”. Tämä termiristiriita ja -vaihtelu saa minut vähän kiemurtelemaan tuolissani. Siihen ei oikein ole käypää ratkaisua. ”Taikajuomat” kuitenkin mainitaan alun hahmokuvauksessa, joten ehkä se on kelvollinen yleistermiksi, koska se on vakiinnutettu jo alpparin johdannossa. Ja sitten yksittäiset tapaukset olisivat aina tarvittaessa ”taikaliemiä”, jos niitä ei juoda. ”Keitos” sopii sitten hyväksi yleistermiksi sekä liemille että juomille, silloin kun niitä halveerataan. Ja Nocturnixin keitoksiahan halveerataan.

Sarjakuvan ruutu. Uninen pöllö Nocturnix kysyy Hu-uu Mitä te tähän aikaan? Joku vastaa ruudun ulkopuolelta Sinfonix on siepattu.
Suomeksi ”Vous avez vu l’heure?” sanotaan yleensä ”Ettekö tiedä, mitä kello on?” mutta Asterixin maailmassa ei ole kelloa (ainakaan galleilla). Ei voi sanoa myöskään ”varhain”, koska pöllö nukkuu päiväsaikaan.

Uudet ja vanhat hahmot

Tässäkin albumissa vierailevat jälleen Aladobix ja Smirgeline, mutta tällä kertaa heillä on ihan oikea rooli, ei vain pieni cameo taka-alalla. Tuleekohan heistä ihan sarjan vakiokalustoa? (Myöhempi havainto nelosalpparista: ei näytä tulevan.)

Uutena hahmona alppariin ilmestyy Smirgelinen veljen Homeopatixin pieni koira, jonka nimi on ranskaksi Vitamine. Meillä esiintyi suomeksi Asterixissa jo ennestään Vitaminix tai pari, joten paikalliseksi nimeksi annoin Nectarine. Minusta se on samalla tavalla pirtsakka ja sopii oranssiin korvakarvoitukseen. Mutta en toki ole asiassa jäävi.

Hahmoa ei esitellä mitenkään, vaan se vain pullahtaa yhtäkkiä mukaan. Arvelen, että sarjakuvaa luotaessa on ajateltu ranskalaista yleisöä, joka lienee nähnyt hahmon jo etukäteen piirrossarjassa. Albumeiden järjestyshän on näissä Idefixeissä sama kuin Ranskassa, eli mistään sellaisesta ei ole kyse, että meillä tehtäisiin eri järjestyksessä ja hahmon esittely tulisi joskus myöhemmin (kuten on käynyt joissain muissa sarjoissa, köh, katson sinua Yoko Tsuno).

Sarjakuvan ruutu, jossa musta kissa ja Idefix katsovat pientä valkoista koiraa, jolla on oranssi häntä, korvat ja päälakitukka sekä punainen kaulapanta, harmaat tassut ja kuono. Kyseinen koira sanoo He tappelevat, koska isäntäni myi Dodekaedriukselle miekan.
Nectarinen ensiesiintyminen. Edellisessä ruudussa Homeopatix ja Aladobix riitelevät, kun H on myynyt valloittajille jotain, eli tästä kuvasta pitäisi käydä ilmi, että Nectarine on Homeopatixin koira.

Idefixin kääntäminen rullasi jälleen vaivattomasti. Miksi? No, ainakin lyhyissä tarinoissa juonet ovat yksinkertaisempia. Dialogi käsittelee paljon kuvissa esiintyviä konkreettisia esineitä ja tilanteita, eikä tekstissä selosteta mitään, mikä olisi tapahtunut ruudun ulkopuolella. Idefixissä ei siis ole esimerkiksi infodumppia yllättäen paljastuvista tärkeistä tiedoista. Jos jotain infodumppia on, se näytetään myös kuvissa, esimerkiksi historiatietoja on joskus kuvitettu takaumassa. Siksi tekstisisältö on helppo hahmottaa ja myös pukea sanoiksi niin, että lukija ymmärtää, vaikka kääntäjä joutuisi jättämään jotakin tilanpuutteen vuoksi pois. Voi vaikka helposti korvata tilaa vievän yhdyssanan viittaamalla kohteeseen vain pronominilla ”se”, kun esine kerran myös näytetään kuvassa.

Tätä kirjoittaessani olen juuri kääntänyt ja palauttanut neljännenkin Idefix-sarjiksen. Sen nimi ja tarkka julkaisupäivä eivät ole vielä lukkoon lyötyjä, mutta lisää Idefixiä on siis luvassa jo loppuvuonna!

1 thoughts on “Idefix ja Voittamattomat -albumin Hyvää huomenta, Parisium! kääntämisestä

Jätä kommentti