No niin! Ihmettelin viime Yoko Tsuno ‑postauksessani (Haukkoja ja enkeleitä) erinäisiä aikakoneasioita ja sitä, mikä mahtaa olla Monyan siron aikakoneen tarina verrattuna Haukkojen ja enkeleiden toisen, pönttömallisen aikakoneen historiaan. Lisäksi sitä edeltävässä Odinin tuli‑postauksessa kaipailin viimeisiä suomentamattomia alppareita sarjan keskivaiheilta. Nyt noissa molemmissa postauksissa peräänkuulutettu albumi La spirale du temps ilmestyy vihdoin suomeksi!

Ajan pyörre on julkaistu albumina alun perin vuonna 1981 (jatkiksena 1980), ja se on tietenkin jälleen Roger Leloup’n käsialaa. Tarinassa tutustutaan ensimmäistä kertaa Monyan hahmoon, eli siitä selviää, mistä Monya aikakoneineen pullahti tarinoihin Matka halki aikojen (suomennettu 1989), Paholaisen kammio (1994), Taivaallinen džonkki (1999) ja Sumujen pagodi (2001). Tämän alpparin pohjalle ei siis tarvitse lukea mitään aiempaa, vaan se valottaa vanhoja tarinoita mukavasti, kun ne saattaa nähdä Ajan pyörteen perään vähän uusin silmin. Erityisesti keittiö suosittelee Ajan pyörteelle jälkkäriksi Matkaa halki aikojen.

Lukitaan biosäätelyvyöt!

Edellä kuvatusta julkaisujärjestyksestä seuraa, että käännökset noihin aiemmin suomennettuihin tarinoihin on tehty ennen kuin tämä selittävä esiosa on ollut saatavilla, mikä olisi teoriassa voinut aiheuttaa termiongelmia. Esimerkiksi Matkassa halki aikojen on aikakoneella matkustavan puettava päälle ”biologinen vyö” ja Paholaisen kammiossa ”biovalvontavyö” tai ”elintoimintovyö”. Itse käytin Ajan pyörteessä kuitenkin taas uutta termiä ”biosäätelyvyö”, koska tässä tarinassa kuvaillaan tarkemmin vyön merkitystä, mikä ei ole pelkkää valvontaa. Ranskaksi alkutekstissä oli régulateur biologique, minkä merkitys voi tarkoittaa myös ”valvontaa”, sekä ceinture biologique, joka vastaa suoraan tuota ”biologista vyötä”. Se on malliesimerkki siitä, miten Ranskassa on hyvän tekstin merkki, kun ei toisteta samoja sanoja edes silloin kun ne ovat teknisiä termejä.

Käänsin itse nuo molemmat samalla termillä, sillä suomessa on tyypillisempää, ettei vekslata ja aiheuteta lukijalle epäselvyyttä siitä, onko kyse samasta asiasta vai ei. Muutoin Yoko Tsunossa on paljon samojen fraasien toistoa, jota yritän suomentaa alkutekstiä vaihtelevammin. Pohdin sitä aiemmin postauksessani Kuolemattomien temppelistä.

Joissakin tapauksissa kääntäjä ei voi olla varma, tarkoitetaanko vaihtuvalla termillä samaa asiaa vai ei, kun termien tarkoitteet ovat fiktiivisiä eli oikeita merkityksiä ei voi tarkistaa mistään. Ajan pyörteessä esimerkiksi puhuttiin energiamuuntajista (transformateur d’énergie) ja ‑inverttereistä (inverseur d’énergie), minkä tulkitsin viittaavan tarinassa scifistiseen juttuhommeliin, joka muunsi antimateriaa energiaksi, mutta joissakin kohdissa oli epäselvää, viitattiinko varmasti juuri siihen vai yrittikö puhujana toimiva hahmo esimerkiksi harhauttaa toista hahmoa tai valehdella (”oven takana on pelkkä muuntaja, ei sen ihmeempää”). Käänsin nämäkin kuitenkin samaksi termiksi.

Toisin kuin odotin, varsinaisia ristiriitoja vanhempien suomennosten kanssa ei kuitenkaan tullut. Tuon biovyön nyt tunnistaa nimestä riippumatta jokainen Yoko Tsunon lukija, onhan sen nimi vaihdellut ennenkin, ja jos ei tunnista, niin siitä on kuva ja selitys kussakin alpparissa erikseen.

Sarjakuvien suomentaminen eroaa jännästi asiatekstien kääntämisestä siinä, että tarvittavat tiedot ovat tyypillisesti saatavilla vain saman sarjan aiemmin painetuista kirjoista. Törmäsin vain sattumalta netissä mainintaan ”solu-uudistajasta”, jonka tajusin olevan sama vehje kuin omassa käännöksessäni esiintyvä ”soluregeneraattori”. En ollut hoksannut, että sitäkin olisi kannattanut yhdenmukaisuuden takaamiseksi etsiä aiemmista albumeista. Koronan takia kirjastojen varausjärjestelmä oli ylikuormittunut, kun normaaleja hyllylainoja ei saanut ollenkaan, joten jouduin odottelemaan albumeita reffimateriaaliksi normaalia pitempään, mikä uhkasi julkaisuaikataulua. Melko ennalta-arvaamaton tilanne aikatauluttamisen kannalta, vaikka olisi tehnyt kääntäjänhommia pitkäänkin.

Albumin kiehtovin termi oli translateur, jota Monya käyttää aikakoneestaan. (Ranskaksi ”kääntäjä” on traducteur.) Suomensin sen ”siirtimeksi” sillä ajatuksella, että trans- viittaa jonkin ylittämiseen tai menemiseen jostakin jonnekin. Sanavalinnalla ei välttämättä ole sen kummempaa merkitystä kuin että ranskaksi aikakone on kömpelö seitsemän sanan sanaliitto (une/la machine à voyager dans le temps). On kuitenkin mahdollista, että Leloup nimenomaisesti piti tieteistarinan hengen kannalta tärkeänä, että Monyalla on aikakoneelle jokin oman aikansa futuristinen uudistermi. En löytänyt aiemmin suomennetuista alppareista laitteelle muuta nimitystä kuin aikakone (tai pelkkä kone), joten ehkä suomentajat olivat muuttaneet translateur-termin selkeämmäksi, koska sitä ei ollut aiemmin selitetty, ja aikakone oli suomeksi näppärämpi käyttää kuin ranskaksi, tai ehkä Leloup ei vain käyttänyt sitä enää myöhemmissä albumeissaan.

Silmukkaa sukupuuhun

Kuten Haukoissa ja enkeleissä aiemmin, myös Ajan pyörteessä on Aku-setä-ongelma: kaikki ovat setiä. Suomessa ollaan nipoja sukulaisuussuhteista. Setä on setä eikä eno, eikä äidin setä ole minun setäni. Tarinassa esiintyy Izumi-serkku (mainitaan myös Matkassa halki aikojen), joka ilmeneekin äidin serkuksi. Ongelma tulee siinä, kun on puhuteltu riittävän kauan jotakuta sedäksi ja Yoko on puhutellut itseään kyseisen henkilön veljentytöksi, niin yhtäkkiä tämä setä soittaakin veljelleen ja veljen tytölle, joka onkin Yokon äiti (eikä sisko).

Pätkä alkuperäistä dialogia ja selittävä suora suomennos:

– J’ai cru voir Masako, ma nièce. (Luulin nähneeni veljentyttöni Masakon.)

– Je suis sa fille, votre petite-nièce, oncle. (Olen hänen tyttärensä, ”pikku-veljentyttösi”, setä.)

On tympeää toistaa niin epäluontevia termejä kuin isosetä (äidin setä), mutta mielestäni se oli tarinan selkeyden kannalta tarpeen, etteivät lukijat mene ihan sekaisin, kun sukulaisuussuhteet alkavat tarinan edetessä tarkentua ja väliin pullahtaakin ylimääräisiä sukupolvia. Ymmärrettävyys ja luontevuus riitelevät: Kas, tuolta saapuukin äitini serkku Izumi! No mutta onkos se serkuntyttöni Yoko! Hyvänen aika!

Oma kysymyksensä oli selvittää jälleen kerran, onko nièce tässä tapauksessa veljen- vai siskontyttö. Setä mainitsee puhelimessa, että täällä on veljesi, mutta puhuuko hän siskonsa vai veljensä kanssa? Sisaruksen nimi kuitenkin mainitaan, se on Kiyushi. Löysin netistä pääasiassa nimeä Kiyoshi, mutta en uskaltanut muuttaa kirjoitusasua, koska lähteet olivat lähinnä englantia, ja sen litterointisäännöt japanista voivat olla erilaiset kuin suomen ja ranskan. Löysin Wikipediasta Yokon sukupuun, jossa siinäkin luki Kiyoshi eikä Kiyushi.

Kiyoshi vaikutti olevan selvästi yleisemmin miehen kuin naisen nimi, ja tuon Yoko-sukupuun mukaan Kiyoshin puolisolla on eri sukunimi kuin heidän lapsellaan, mikä japanilaisessa kulttuurissa viittaa ilmeisesti vahvasti siihen, että Kiyoshi/Kiyushi olisi mies. (En tiedä, onko sukupuiden rakenne standardoitu niin, että vanhemmista isä on aina vasemmalla ja äiti oikealla.) Eli Kiyoshin tyttö, tuo alkuperäisen puhelinsoittajan nièce on siis tällä kertaa veljentytär eikä siskontyttö. Vietin hyvän aikaa joululomasta hokien äidilleni: ”Jos minä olen Yoko, ja sinä olet minun äitini, niin sinun isäsi ’Kiyushi’ on siis minun pappani Eino, jolloin sen veli on minulle äidin isän veli eli isoisän veli eli… isosetä?”

Ajan pyörteessä poreilee vaikka ja mitä; genrejäkin on varmaan neljää eri sorttia yhdessä albumissa. Tarinan vauhti ja dynaamisuus teki siitä kivan työn. Kääntäminen on niin paljon hitaampaa kuin lukeminen, että joskus tuntuu junnaavalta pyörittää päiväkausia samaa aihetta. Tässä työssä oli joka päivälle uusi teema ja tunnelma: futuristinen dystopia tai sotahistoria, retroscifi tai yliluonnollinen kauhu.

Ajan pyörteessä aloittaa Egmontin uuden BD-nimisen julkaisusarjan, joka keskittyy ranskalais-belgialaiseen sarjakuvaan. Tänä vuonna sarjassa ilmestyy Yokon lisäksi ainakin Franquinin Heiska ja Heta sekä uutta Bruno Brazilia. Ne eivät ole minun suomentamiani, joten en ole päässyt urkkimaan sisältöjä etukäteen, mutta lupaavalta kuulostaa!