Elokuussa ilmestyy samana päivänä kolme sarjakuvasuomennostani, Piko ja Fantasio, Lucky Luke ja Yoko Tsuno. Yoko Tsunon käänsin helmikuussa, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Tätä kirjoittaessani ei näytä siltä, että sota loppuisi vielä elokuussakaan… Sarjakuvien parissa työskentely onnistuu viemään ajatukset hetkeksi muualle.

Roger Leloup’n piirtämä ja käsikirjoittama Saalis ja varjo (La proie et l’ombre) julkaistiin Belgiassa alun perin vuonna 1982. Sitä edelsi Ajan pyörre, joka ilmestyi Suomessakin ennen tätä albumia, mutta näillä kahdella ei ole sisällöllistä yhteyttä. Saalista ja varjoa seuraava alppari puolestaan oli alkuperäisessä julkaisujärjestyksessä Vinean arkkienkelit (suom. Vesa Nykänen, 2007).

Törmäsin tiedonhaun yhteydessä sattumalta enkkukäännökseen The Prey and the Ghost -albumin joistakin sivuista. Siinä näkyi vekkuli yksityiskohta: tarinan viimeiset repliikit on kirjoitettu kokonaan uusiksi, jotta ne viittaisivat paikallisen julkaisujärjestyksen mukaiseen seuraavaan albumiin. Suomennoksessa lukee sama teksti kuin alkuperäisessäkin, eli viittaus Vinean arkkienkeleihin, vaikka tuo tarina onkin julkaistu jo aikaa sitten.

Saalis ja varjo on täysin itsenäinen, mutta tarinassa esitellään ensi kertaa Cecilian hahmo, joka tavataan myöhemmin Paholaisen palvelijattaressa (suom. Anssi Rauhala, 2011). Lisäksi Ceciliaan liittyvä skotlantilaismiljöö vilahtaa ohimennen myös palvelijattaren jatko-osassa Kuolemattomien temppeli, joka oli ensimmäinen oma Yoko-käännökseni (2017). Kuvissa näkyy Cecilian kotilinna, läheiset luostarinrauniot sekä palvelija John. Oli kiinnostavaa katsoa noita aiempia suomennoksia tietäen nyt, millaisia merkityksiä ohikiitäviin maisemakuviin kätkeytyy. Leloup on hyvin tarkka arkkitehtuurin piirtäjä, joten tapahtumapaikat näyttivät tismalleen samoilta, vaikka piirtäjän todellisuudessa aikaa oli vierähtänyt niiden välillä vuosikymmeniä. Pystyin tarkistamaan kuvista linnan rakenteita eri kuvakulmista miettiessäni niiden nimityksiä.

Yokossa perusongelma on silloin tällöin esiintyvät aivan minimaaliset puhekuplat, kuten yllä olevassa esimerkissä Yokon ajatuskupla.

Tässä esimerkki, miten kommentin sävy vaihteli, kun yritin lyhentää tekstiä merkki merkiltä:

Cecilia murjottaa.
Cecilia mököttää.
Cecilia on hapan.
Cecilia on nyreä.
Cecilia on kalsa.
Cecilia jurottaa.
Cecilia on äkeä.

Epämääräiset tekijät

Saaliissa ja varjossa mehustellaan paljon sillä, ettei tiedetä, kuka tai mikä varjo on, joten tulin panneeksi merkille yhden suomen kielen näppäristä puolista: epämääräiset tekijät. Suomeksi on helppo puhua kaikenlaisista olevaisista nimeämättä, onko kyseessä mies vai nainen, ihminen vai yliluonnollinen olento. Olennaista on vain erotella, tietääkö puhuja itse, kenestä on kyse eli onko tieto salattu vain lukijalta vai onko se tuntematon myös puhujalle itselleen. Voi puhua epämääräisesti mutta silti luonnollisen kuuloisesti sanomalla se/hän, joku, hahmo ja niin edelleen, ilman että täytyy kierrellä subjektin sukua teatraalisin rakentein. Mutta toki se vaatii kääntäjältä parikin lukukertaa, että osaa ensin itse tulkita epämääräisistä ilmauksista, kehen kukakin puheissaan viittaa, kun tuntemattomia on tarinassa useita.

Sisäiset viittaukset

En ole ikinä ennen tehnyt näin ronskia käännösratkaisua, että heitin vain brutaalisti lopusta informaatiota heti alkuun. Lopussa nimittäin mainitaan, että Cecilian isä kuoli auto-onnettomuudessa, kun taas alun perin tarinassa mainitaan alkupäässä, että hän kuoli oudossa onnettomuudessa. Tarinassa ei lainkaan setvitä sitä, miten mies kuoli, vaan auto-onnettomuus on tiedossa, kun taas hänen vaimonsa kuoleman selvittely on varsinaista juonisisältöä. Olisi ollut kummallista saada kuulla vasta lopussa, että miehen kuolintapa oli auto-onnettomuus, minkä Yoko jostain syystä tietää ilman mitään aiempia mainintoja aiheesta.

Myös pienempien sisäisten viittausten kanssa piti olla tarkka ihan sanatasolla, kun tekstiä piti muokkailla edestakaisin kupliin mahduttamiseksi. Alla on kuvapari, jossa näkyy vasemmalla, että Yoko mainitsee erikseen, että tunneli on kielletty ja että se on vaarallinen, joten nämä molemmat täytyy mainita aiemmin. Kuvassa oikealla näkyy kupla, johon täytyi mahduttaa, että tunneliin meneminen on kielletty, että tunneli on vaarallinen ja että se johtaa luostarille. Muussa tilanteessa joko kielletty tai vaarallinen olisi varmaan riittänyt yksinäänkin, ilman toista. (Tosin nyt tajuan, että käännöksen voi tulkita tarkoittavan, ettei itse luostarille saa mennä, koska siellä on vaarallista. Äh!)

Uutta Yokoa oli mukava kääntää, kun samaan aikaan edellinen osa pääsi Koipeliini-äänestyksessä jaetulle toiselle sijalle. Syy saattoi olla itse albumin ohella osittain myös siinä, että lukijat halusivat antaa positiivista palautetta uudesta BD-sarjasta, jonka Ajan pyörre käynnisti.

Vaan nyt kun Saalis ja varjo ilmestyy suomeksi, Yoko Tsunosta ei ole enää jäljellä suomentamattomia osia, ellei Leloup tee vielä lisää uusia. Vanhoissa on kuitenkin edelleen sellaisia, jotka on julkaistu suomeksi pelkästään lehdissä, ei alpparimuodossa, joten saa nähdä, tuleeko niistä vielä uudelleenkäännöksiä. Vai loppuivatko seikkailuni Yokon kanssa tähän…?