Yoko Tsuno ‑albumin Odinin tuli kääntämisestä

Sain peräkkäin työn alle kaksi uutta alpparia, Yoko Tsunon sekä Pikon ja Fantasion, mutta ällistyin huomatessani, ettei kumpikaan niistä ollut varsinaisesti uusi. Pikon ja Fantasion Kätketty luostari (L’abbaye truquée) oli vuodelta -72, ja Yoko Tsunon Odinin tuli (Le feu de Wotan) on ilmestynyt ranskaksi vuonna ‑84. Samalla tuli pantua merkille, miten erikoisessa järjestyksessä kumpaakin sarjaa on julkaistu Suomessa. Molemmissa tapauksissa näiden nimenomaisten albumien ympäristöstä ei ole suomennettu kaikkia edeltäviä ja seuraavia alppareita, joten oli jännittävää nähdä pätkä sarjan keskiosaa ja katsoa, miten se valaisee koko tuttua tarinankaarta.

Marssijärjestyksestä

Uutta Odinin tuli ‑albumia edeltävä tarina on Vinean arkkienkelit. Nämä kaksi eivät liity suoraan toisiinsa, joten arkkienkeleitä ei tarvitse lukea pohjalle. Arkkienkeleitä edeltäviä kahta albumia ei sen sijaan ole suomennettu ollenkaan, joten näillä main kokonaisuudessa on aukko.

Alkuperäisessä belgialaisessa julkaisujärjestyksessä Odinin tulen jälkeen seuraava albumi on Supertykki, joka Suomessa oli koko albumisarjan ykkösnumero (julk. -88). Suomessa Semic on siis aloittanut albumien julkaisun vasta Supertykistä mutta muuten järjestyksessä eteenpäin (numerossa 9 Semic vaihtuu Egmontiksi). Sitä ennen Ruutu- ja Non Stop ‑lehdissä on julkaistu 70-luvulla alkuperäisessä järjestyksessä Supertykkiä vanhempia tarinoita, joista Semic ja Egmont ovat myöhemmin julkaisseet 90- ja 2000-luvuilla osan uudelleen albumimuodossa. Jos lukija siis sattuu olemaan kaltaiseni avokadomillenniaali, joka ei tullut ysärillä koskaan törmänneeksi 70-luvun Ruutuihin ja Non Stopeihin ja joka ei ole lukenut Yokoja enää 2000-luvulla sen vuoksi, ettei saanut lapsena kirjaston kasari- ja ysärialppareista oikein käsitystä kokonaiskuviosta, niin tämä asia näköjään korjaantuu ajan kanssa, kun ilmestyy tällaisia täydentäviä väliosia. Mitään koko sarjan mullistavaa uutta tietoa Odinin tulesta ei tule (heh), mutta minulle se selkeytti perushahmojen välisiä suhteita, esimerkiksi mainitessaan Yokon ja Ingridin tutustuneen ensimmäisen kerran Paholaisen uruissa (ilmestyi suomeksi albumina 2004).

Odinin tulen jälkeen Yoko Tsunosta on julkaisematta suomeksi enää nuo Vinean arkkienkeleitä edeltävät kaksi albumia (La spirale de temps sekä La proie et l’ombre). Lisäksi on tarinoita, jotka on suomennettu mutta julkaistu vain edellä mainituissa lehdissä. Ehkä nekin tullaan näkemään vielä uusintana alpparimuodossa…?

Selvittelen aina näitä julkaisujärjestysasioita, jotta osaisin lukea pohjatöiksi oikeita teoksia, kun kaikkia ei kuitenkaan onnistu saamaan kerralla käsiin. Sen vuoksi ravaankin jatkuvasti Kimmo Lakoman erinomaisella eurosarjakuvien suomijulkaisuja listaavalla sivustolla, jonka tietojen perusteella tämäkin selostus on kirjoitettu. (Esimerkkinä: Yoko Tsuno).

Tässä Yokossa on vähemmän näitä kuvarajat ylittäviä kertojanlaatikoita kuin edelllisessä.

Niin että siitä kääntämisestä?

Kaksi vuotta sitten julkaistu oikeasti upouusi Kuolemattomien temppeli oli ensimmäinen Yoko Tsuno ‑käännökseni, ja keskityin sen kanssa ihmettelemään sarjan ominaispiirteitä. En ajatellut ollenkaan jatkoa – että tätä saattaisi tulla minulle vielä lisääkin – enkä tajunnut panna muistiin termejä tai puhetyylejä. Varsinkaan ei käynyt mielessä, että jos lisää tulee, niin se ei välttämättä ole suoraa jatkoa Kuolemattomien temppelille vaan 30 vuotta vanhempaa tavaraa!

Odinin tulen yhteydessä aloin siis kerätä termilistaa ja taustatietoja, varsinkin kun pystyin nyt näkemään, mitä yhteistä näillä kahdella eri aikaan tehdyllä albumilla oli tekstin ja sisällön kannalta. Hyvin erilaiset seikkailut muun muassa alkavat molemmat Ingridin cembaloinnista saksalaisessa linnassa.

En yleensä ole niitä ihmisiä, joiden mielestä kaikki oli ennen paremmin, mutta Odinin tuli rullaa mielestäni jouhevammin kuin Kuolemattomien temppeli. Sen juoni on yksinkertaisempi ja hahmokavalkadi suppeampi, joten tarina ja etenkin sanailu virtaavat kevyemmin kuplasta toiseen. Kertojanlaatikoita on edelleen runsaahkosti, mutta niissä käsitellään tällä kertaa enemmän ajallisia siirtymiä kuin paikkaan liittyviä, minkä ansiosta niitä oli helpompaa varioida: nousee/laskeutuu/kiihdyttää/jarruttaa-tyyppisille perusluonteisille liikeverbeille ei löydy niin paljon käyttökelpoisia synonyymejä kuin ajan ilmauksille. Silti myös Odinin tulessa oli paljon sellaisia liikettä kuvaavia verbejä, jotka eivät toimi suoraan suomessa vaan vesittyvät käännöksessä geneerisemmiksi lähteä/tulla/saapua-verbeiksi (”penetroitui kaupunkiin”). Yritin sitten muilla keinoin luoda kirjallista tyyliä latteutuneiden verbien rinnalle.

Jos aiemmin olenkin miettinyt, että sarjakuvat yleisesti ottaen ovat hyvin räikeää ilmaisua, niin Yokon kanssa saan työstää välillä vähän pienempiä nyansseja. Yoko ei ole täynnä puujalkoja, voimakkaita puhetyylejä, karikatyyrejä ja herjoja, vaan hahmoilla on (Polin marmatusta lukuun ottamatta) hyvin neutraalit puhetyylit, joita vastaan kertojanääni peilautuu maalailevampana. Yritin siis panostaa yleiseen sujuvuuteen ja harjoittelin alkutekstistä irrottautumista luontevampien ilmausten perässä.

Alkutekstissä Ingrid sanoo ”Prudence!”, ole varovainen. Kuplaan mahtuisi vain ”varovasti”, mitä ei käytetä samoissa tilanteissa, siksi kauempaa huolestuneisuuden osoitus ”Pärjäätkö?”.

Tekniikan sanasto oli jälleen vahvasti läsnä, mutta tällä kertaa se ei ollut futuristista technobabblea, johon saa keksiä itse vastineet, vaan oman aikansa high-techiä: mikrotietokoneita, kansainväliseen verkkoon liitettyjä lankapuhelimia ja korppuja, joita ajetaan asemiin kaksin käsin! Sen kunniaksi halusin livauttaa käännökseen myös ajan kelkasta mukavasti pudonneen termin ATK. Tsunoa piirtävä ja kirjoittava Roger Leloup on selvästi termihifistelijä, ja mukana on esimerkiksi paljon merenkulkusanastoa. Onneksi minun ei tarvinnut suomentaa albumia tarinan alkuperäiseen ilmestymisaikaan, ilman netin suomia apuja.

Moka Tsuno

Jostain syystä tein tällä kertaa ensimmäisellä käännöskierroksella valtavan määrän aivan älyvapaita virheitä, joita sain sitten monttu auki ihmetellä kakkoskierroksella. Esimerkiksi ”pahempaa kuin harakiri” oli pyörähtänyt muotoon ”parempaa kuin harakiri”. Numeroissa oli mennyt sekaisin luvut kuusi ja kymmenen (six ja dix), aikamuodoissa futuuri ja mennyt aika. Aivan ensimmäisten ranskakurssien alkeistavaraa! Petit sirènen olin kääntänyt pikku seireeniksi, vaikka tiedän varsin hyvin, että kyseessä on oikeasti pieni merenneito. En ymmärrä, mistä kaikki nämä kämmit yhtäkkiä pulppusivat, ei minulla ole edes mitään elämänkriisiä menossa. Ilmeisesti joinakin päivinä vain tulee pelkkää silkkoa. Onneksi oli aikaa ja rauhaa tehdä editointikierros huolella, mutta pyrkii kyllä hermostuttamaan tällainen satunnainen tason romahdus. Varmaankin monet umpitollot käännöskukkaset ovat peräisin ihan hyviltä suomentajilta, joilla vain on ollut outo päivä. Kun tuottaa tekstiä kymmentä tuhatta sanaa viikossa, niin pakostakin kai tulee välillä kompastuttua johonkin yksinkertaiseen ilmaukseen. Kuusi ja kymmenen!

Jos omaa sähläilyäni oteta huomioon, alpparin suurin pulma oli monien kuplien pieni koko, mikä haastoi hakemaan muita kuin kaikkein vakiintuneimpia käännösratkaisuja. (Mitähän latoja mahtaa olla mieltä tiivistämiskyvyistäni, hänhän se todellisen ahtamistyön tekee…) Olen kuitenkin tyytyväinen koko-ongelmaan, koska se pakotti panostamaan suomennokseen vähän eri tavalla, kiertämään aidan kaikkein matalimman kohdan. Vaikka kääntämisestä ei pitäisi puhua pelkästään ongelmien kautta, niin usein vaikeudet antavat parhaan mahdollisuuden punnita tekemisiään.

Pikku kupla. Alkutekstissä lukee ”Valmista.” (prête), mutta vaikka se mahtuisikin, sitä on juuri käytetty edellisessä ruudussa käännöksenä sanalle ”Terminé.”

Odinin tuli julkaistaan 28.8. mutta käännöstyön yhteydessä opin tässä hommassa korvaamattoman arvokkaalta Suomen Yoko Tsuno ‑sivustolta, että vuoden lopulla ilmestyy vielä aivan uusi Yoko-alppari Ranskassa. En tiedä vielä, tuleeko se suomeksi saman tien vai vasta ensi vuonna, mutta ehkä te joka tapauksessa pärjäilette siihen asti Odinin tulen voimalla.

2 thoughts on “Yoko Tsuno ‑albumin Odinin tuli kääntämisestä

  1. P.S. Alpparissa on sitaatti. Jos jää sen lukemisen jälkeen vaivaamaan, keneltä sitaatti oikein on peräisin, niin vastaus on: ei keneltäkään. Se on käsittääkseni Leloup’ta itseään.

    Tykkää

  2. Tällaisena suurena kronologian ystävänä oikein sydämeen sattuu tieto siitä, ettei kaikkia osia ole suomennettu, eikä suomennoksia ole tehty edes oikeassa järjestyksessä.

    Tykkää

Vastaa käyttäjälle Mirka Ulanto Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s