Toinen koronakeväänä kääntämäni alppari oli Achdén uusin Kid Lucky, jonka suomenkieliseksi nimeksi tuli Merta päin (Kid ou double, 2019). Olen aiemmin suomentanut yhden Kid Lucky ‑alpparin Seuraa nuolta, joten tiesin varautua sarjan erikoisuuksiin, joita ovat sivun mittaiset pikkutarinat ja sivujen alareunaan lisätyt lyhyet tietoiskut.

Alkutekstin korvaaminen omilla tuotoksilla

Kid Luckyn suurimmat käännösongelmat liittyivät siihen, ettei alkuperäinen punchline tai tietoisku toiminut ollenkaan suomeksi. Tietoiskuissa saatettiin esimerkiksi kertoa jonkin ranskankielisen termin alkuperä, ja minun piti sitten löytää samasta teemasta jotakin valistavaa kerrottavaa, mikä olisi suomalaiselle lukijalle jotenkin relevanttia eikä liian itsestäänselvää (monet termit ovat suomeksi yhdyssanoja, jotka selittävät itse itsensä). Lisäksi keksimäni täytetekstin piti olla riittävän varmasti faktaa, kun se sellaisena esitetään. Tällainen alkaa olla jo aika kaukana kääntäjän perustoimenkuvasta, jossa on yleensä enemmän minkä pohjalta lähteä tuottamaan tekstiä.

Vakiintumaton Lucky

Edellä mainitun kaltaisissa tapauksissa pystyin sentään käyttämään tekstin tai kuvan teemaa jonkinlaisena lähtökohtana oman tekstin tuottamiselle. Yksi sanaleikki kuitenkin piti väsätä aivan tyhjästä: albumin alkulehdillä kerrottiin Pikku Kaktus ‑hahmon motoksi ilmaus ”Un sioux est un sioux” (suomeksi ”sioux on sioux”), mikä tulee ilmauksesta ”un sou est un sou” (sou on vanha pieni rahayksikkö, eli merkitys on suunnilleen ”rahaa se soukin on”). Koska sanonta ei käänny suoraan, yritin tutkia, kumpi siinä oli olennaisempaa hahmon kannalta, viittaus rahaan vaiko sioux-etnisyyteen. Tuloksena oli: ei kumpikaan.

Kid Lucky ‑alppareita on ilmestynyt kuusi ennen tätä nyt julkaistavaa: Kid Lucky, Oklahoma Jim, Cowboyn oppipoika, Lännen nopein lasso, Status squaw ja Seuraa nuolta. Siitä huolimatta Pikku Kaktuksen luonteesta kävi niistä ilmi hyvin vähän, eikä nettikään tarjonnut lisätietoja, vaikka kyseessä on uusi, nettiaikaan luotu hahmo. Yritin väsätä siouxista epätoivoisia sanaleikkejä (todella, todella epätoivoisia, kuten ”Toimeksi sanoi siouxi” tai ”Jos ei kelpaa siouxi, niin suksi…”), kunnes havahduin siihen, että Seuraa nuolta -alpparissa mainitaan hahmon olevan kickapoo. Kickapoostakin on huomattavan vaikea vääntää sanaleikkejä, mutta sen lisäksi Merta päin ‑alpparissa lähialueen intiaanit ovat kiowia eikä kickapoo-heimoa mainita lainkaan, joten en ole täysin vakuuttunut, että hahmon heimo olisi vielä vakiintunut tekijänkään mielessä. Joka tapauksessa hahmo ei siis ole ainakaan sioux, eikä sillä ole siouxeihin mitään muutakaan suhdetta, joten sanaleikin pohjana se on täysin hedelmätön.

Myöskään rahaan tai muuhun maalliseen omaisuuteen Pikku Kaktuksella ei ole missään alpparissa ollut minkäänlaista suhdetta, joten siitäkin olisi ollut turha lähteä virittelemään mitään vahvoja roopeankkamaisia periaatteita. Alkuperäinen motto on ilmeisesti siis valittu ainoastaan sanaleikkiperusteella: sioux ääntyy kuin sou.

Tuntuu liian riskialttiilta lähteä puristamaan vitsiä yleisluontoisesti sanasta intiaani, kun heimoilla ei kerran ole mitään yhteistä laumaidentiteettiä. Moton kanssa samassa hahmokuvauksessa mainitaan, että Pikku Kaktus on luonnonsuojelija, mutta sitäkään ei ole näkynyt itse sarjakuvassa, joten seikan toistaminen myös sanaleikin muodossa tuntuisi liian jankkaavalta.

Mistä sitten ammentaisin sanaleikkiin pohjan, kun hahmolla ei ole vielä oikein omaa persoonaa tai maneereja geneerisen intiaaniuden lisäksi? Pitäisi tehdä motto olematta kuitenkaan liian kantaaottava luonteen tai elämäntavoitteiden osalta, ettei siitä synny myöhemmin ristiriitoja hahmon syventyessä (vaikkapa viittaaminen rauhanpiippuun / sotajalalla olemiseen). Yritin penkoa yleistä lännensanastoa, mutta en saanut sanaleikkejä irti myöskään tomahawkista, preeriasta tai suurista tasangoista.

Lopulta päätin siirtyä hahmon nimeen, se nyt ainakin on varmaa ja vakiintunutta tietoa, ja valitsin suomennokseen vaihtoehdon ”Pienilläkin kaktuksilla on suuret korvat”. Albumissa hahmoa haukutaan rasistisesti, joten motto voisi tavallaan viitata siihen, että Pikku Kaktus kuulee kyllä, mitä hänestä selän takana puhutaan. Siinä ei ole kauheasti järkeä, mutta eipä ollut alkuperäisessäkään.

Tekstien nyhjäily täysin omasta päästä ilman alkutekstin tukea tekee suomentamisesta melko jännittävää, kun ei ole aiempaa kokemusta senluonteisesta toimituksellisesta työstä, jossa tekstistä vain poistetaan ronskisti vierailta vaikuttavat osat ja kehitellään vapaasti tilalle uutta, paikalliselle yleisölle paremmin sopivaa sisältöä. Kääntäjänä on tottunut nojaamaan alkutekstiin edes jollain huterolla tavalla, mutta aina se ei ole riittävän tukevaa, että sille uskaltaisi laskea painoa.