Seuraavana elokuun viiden julkaisun putkessa on vuorossa Rantanplanin arkki (L’Arche de Rantanplan, 2022), joka ilmestyy 9.8. Julkaisen tämän jutun kuitenkin vähän etuajassa, koska samaisena päivänä tulee ulos myös Yoko Tsuno, ja yritän erotella postauksia toisistaan. Luke ja Yoko eivät ole ihan samaa seuruetta.

Edellinen Suomessa julkaistu Luke-albumi oli Wanted Lucky Luke, joka oli eri tekijöiden ja muutenkin hyvin erilainen sävyltään. Rantanplanin arkki on sen sijaan jälleen Achdén ja Julin tuttua tyyliä. He ovat tehneet yhdessä jo useampia täysimittaisia Luke-albumeita, joista olen itse kääntänyt Luvatun maan vuonna 2017.

Käännän varjoani nopeammin

Luvattu maa oli työläs käännettävä, koska sen aiheena oli ortodoksijuutalainen kulttuuri, jonka terminologia oli minulle ihan outoa. Varauduin siksi tekemään tälläkin kertaa töitä hiki hatussa, mutta Rantanplanin arkissa olikin vaihteeksi helppo aihepiiri: eläimet (niiden suojelu) ja kasvikset (niiden syöminen). Käännös etenikin kuin höyryjuna, suorastaan epäilyttävän hyvin.

Aloin miettiä, johtuiko hyvä tempo pelkästään helposta aiheesta vai olisikohan ammattitaitonikin kohentunut tässä vuosien mittaan. Vai vaikuttiko se, että minulla oli tällä kertaa pitkä yhtenäinen putki sarjakuvien käännöstöitä ranskasta, niin että olin jo heti alkuun sisällä työssä. Ei tarvinnut vaihtaa kieltä, tyylilajia, tekniikoita tai teknologiaa, vaan pystyin hyppäämään saumattomasti edellisestä sarjasta seuraavaan. Tietenkään kirjallisuuden suomentamisessa nopeuden ei pitäisi olla mikään ykköstavoite, mutta oli se silti tervetullut yllätys, koska olin toisessa projektissa aikataulusta jäljessä ja sain ostettua sille arvokkaita lisäpäiviä.

Muukalaiset lännessä

Tässä albumissa oli toistuvana ongelmana vierasperäiset lainasanat, jotka näyttivät liian uudenaikaisilta historiallisessa miljöössä. Yleensä niille on helppo keksiä kiertoilmauksia, mutta nyt oli usein pakko säilyttää vierasperäisiä sanoja, koska vaihtoehtoiset vastineet eivät vain istuneet kontekstiin. Yksi toistuva tapaus oli ”adoptoida”, sillä ”ottaa lemmikiksi” ei millään sopinut jokaiseen kuplaan tai rakenteeseen. Niissäkin tapauksissa, joissa kotoperäisempi vastine löytyi lopulta, sitä joutui kaivelemaan syvemmältä päästä kuin yleensä. Esimerkiksi ”legendaarisen” tilalle keksin sanan ”maankuulu”, mutta se ei kummunnut mieleen mitenkään luontaisesti, vaan piti ährätä ja ähistä.

Monet lainasanat jätin sinälleen, koska tilanne tuntui vaativan sitä. Esimerkiksi ”trauman”, ”bisneksen” ja ”turistin”, vaikka yritin myös mallailla niihin kotoperäisempiä sanoja. Viestiin ja tyyliin sopivat kuitenkin nämä sitten paremmin. Julin hahmot puhuvat paljon (verrattuna alkuaikojen vaitonaiseen Lukeen) ja tyyli on tasapainoilua vanhan ja nykykielen välillä. Yleensä myös korvaan itsestäänselvästi joka ”bravon” huudoilla ”hienoa” tai ”hyvä” mutta tällä kertaa piti jättää bravokin paikalleen, koska käyttöyhteys liittyi nimenomaan näyttelemiseen.

Persoonatonta sinuttelua

Käänsin ensimmäiseen versioon todella paljon teitittelyä. Uudet hahmot kuten hyväkäytöksinen Byrde ja häntä mielistelevät desperadot näyttivät vaativan sen. Teitittelystä tuli kuitenkin oudon näköistä, kun hahmot suuttuivat ja alkoivat raivota. Kakkoskierroksella tilanne ei näyttänyt enää yhtään samalta. Suomennoksessa ei tuntunut enää olevan mitään ”pakko teititellä” -tunnelmaa, vaan sinuttelu vaikutti luontevalta. Alkutekstin teitittely oli johdattanut minua liikaa tulkitsemaan ääniä hienostelevammiksi kuin habitus, tilanteet ja lauseyhteydet olisivat vaatineet. Toki historiallisuuden takia teitittely olisi passannut, mutta Lukessa ei ole perinteisesti teititelty paljon, ja nyt olisi yhtäkkiä tullut valtaosa repliikeistä teitittelyksi.

Teitittelyn korjaaminen sinutteluksi ei kuitenkaan käy mekaanisesti, vaan tyyli vaihtuu samalla muillakin tavoin. Suomelle on tyypillistä puhua mahdollisimman persoonattomasti ennemmin kuin viitata suoraan sinuun tai minuun. Esimerkiksi ensimmäisessä versiossa minulla luki ”Teidän ajatuksenne papukaijan antamisesta X:lle oli erinomainen”, mutta toiseen versioon muutin sen tiiviimpään muotoon ”Oli erinomainen ajatus antaa papukaija X:lle”. Kyllä konteksti osoittaa, että kyseessä on kehu ”sinulle” hyvästä ajatuksestasi. Toinen esimerkki on ”kaikki eivät jaa teidän intohimoanne”, joka muuttui muotoon ”kaikki eivät jaa samaa intohimoa”. Se kuulostaa luontevammalta kuin pöljältä kalskahtava ”eivät jaa sinun intohimoasi”.

Luke oli siis tällä kertaa poikkeuksellisen kevyt ja helppo käännettävä. Seuraavaksi kirjoittelen Yokosta. Se ei ollut.