Minulle tuli työn alle Asterixeista taas uusi elokuva-alppari. Suomenkielinen kuvakirja Lohikäärmeen valtakunta julkaistaan tänään (17.2.), L’Empire du Milieu ‑elokuva on ilmeisesti saanut ensi-iltansa Ranskassa jo 1.2., ja Suomessa se tulee teattereihin käsittääkseni 10.3. Elokuvan nimi on suomeksi hitusen erilainen kuin kuvakirjan nimi, elokuva on Asterix ja Obelix lohikäärmeen valtakunnassa.

Kirjan ovat elokuvan pohjalta luoneet jälleen Olivier Gay ja Fabrice Tarrin, jotka tekivät myös Taikajuoman salaisuus ‑animaatioelokuvan sovituksen kirjaksi. Tällä kertaa elokuva on kuitenkin näytelty, joten ero kirjaversioon on suurempi. Siinä mielessä en usko, että kirjan lukeminen etukäteen haittaa mitään, koska näissä ei ehkä juoni ole tärkeintä vaan yksittäiset koomiset tilanteet.

Taikajuoman salaisuus oli aiemmin hämmentävä kokemus, sillä se pohjautui elokuvaan, mutta kirja piti silti kääntää ensin, elokuvaa näkemättä. Lohikäärmeen valtakunta oli simppelimpi tapaus. Ensinnäkin tällä kertaa nimet yhdenmukaistettiin elokuvan ja kirjan välillä etukäteen. Ne hoiti joku muu kuin minä, joten jos tykkäätte nimistä, en tiedä, ketä niistä kuuluu kiittää. Tämän bloggauksen kirjoittamisaikaan oli jälleen pientä kohua elokuvien nimien suomentamisesta (minkä sysäsi käyntiin Suomessa englanniksi markkinoitava elokuva A Man Called Otto, joka perustuu ruotsinkieliseen kirjaan, joka on myös käännetty suomeksi). Siksi haluan sanoa, että myöskään alpparin/elokuvan nimi ei ole minun tuotokseni.

Toinen helpottava tekijä alpparissa oli Taikajuoman salaisuuteen verrattuna, että teksti oli tällä kertaa aika yksitulkintaista, eikä minusta tunnu, että kirjassa olisi kohtia, joissa olisin saattanut tulkita tilannetta väärin elokuvaan verrattuna. Tietenkin sanaleikit ja sellaiset yksityiskohdat menevät nyt eri suomennoksilla kirjassa ja elokuvassa, esimerkiksi lauluviittaukset, sille nyt ei mitään voi.

Taikajuoman salaisuuden kanssa huomasin, kun kävin jälkikäteen katsomassa elokuvan, että elokuvan tekstisisältö on loppujen lopuksi ihan eri kuin kirjassa, koska elokuvassa on pääosin dialogia, kun taas kirja nojaa vahvasti kertojaan. Kun tarinan teksti on todellisella sanatasolla aivan eri, ei tarvitsekaan niin huolestua, että kääntää toisella tavalla kuin elokuvan kääntäjä. Toisaalta kirjaa kääntäessä minulla oli apuna elokuvan lyhyt traileri, mutta tätä kirjoittaessani on ilmestynyt jo toinen pitempikin ja niistä on tullut myös suomeksi versiot tekstitettynä ja dubattuna. Voin heti nähdä eroja kirjaan:

Vihaiset toverukset nälvivät toisilleen:

– Bonne nuit, môssieu je-sais-tout !

– Bonne nuit, môssieu avec son nouveau meilleur copain Graindemaïs !

Minun käännöksessäni lukee ”herra Minä-tiedän-kaiken-aina-paremmin” ja ”herra Minun-uusi-paras-kaverini-onkin-Popkornis”, kun taas elokuvassa on ymmärrettävästi paljon lyhyemmin – dubbitrailerissa ”neropatti” ja ”kaksinaamainen kaveri” ja tekstitetyssä trailerissa ”viisastelija” ja ”kaksinaamainen kaveri”. Lisäksi elokuvan kohtaus jatkuu kolmannen henkilön kuittailulla ”herra Kasvissyöjä”, mikä puuttuu kirjasta kokonaan.

Lisää trailereita, jos haluaa vertailla:

Ja alkuperäinen vielä ranskanosaajille:

En kuitenkaan pidä tällaisia eroja virheinä kenenkään käännöksessä. Elokuvan on mentävä elokuvan ehdoilla, joita ovat näyttelijöiden puhenopeus, katsojien lukunopeus, käännöstekstille varattu tila ja näyttelijöiden suun liikkeet. Kirjan etu on siinä, että lukijalla on juuri niin paljon aikaa, kun hän haluaa käyttää, ja sivulla on hyvin tilaa hölvätä tekstiä (ainakin sarjakuviin verrattuna). Voi valita ilmauksia, jotka vastaavat merkitykseltään ranskaa parhaiten tai jotka tuntuvat lukijareaktion kannalta voimallisimmilta, eikä ole pakko valita sellaista, minkä ehtii sanoa samassa ajassa.

Ruhtinaallisesti prinssejä

Kääntämisen kannalta kiinnostavin yksityiskohta oli mielestäni ”prince”, joita teoksessa vilisee lukuisia. Onko se suomeksi prinssi? No ei! Ruhtinaitahan he ovat, koska heillä on omat hallintoalueensa (ruhtinaskunnat). Paitsi tietenkin yksi, joka on kruununperijä. (Kirjassa tuo kruununperimysasia jää ohimeneväksi maininnaksi, elokuvassa varmaankin selvennetään asiaa, toivottavasti käännökseni pätee silti.) Läjä princejä, joista yksi pitää osata kääntää prinssiksi ja loput ruhtinaiksi!

Samaan syssyyn tarkistelin, onko keisarijärjestelmissäkin prinsessat (on) ja miten hallitsijaa puhutellaan (majesteetti). Näiden selvittely oli oikein sivistävää ja tulee varmasti hyödyksi myöhemminkin käännöshommissa.

Seuraavia Asterix-hommia lienee luvassa jo keväälle, sillä 26.10. ilmestyy uusi sarjakuva-albumi, joka on sarjassa jo neljäskymmenes. Lehdistötiedotteessa onkin jo paljastettu sen tulevat tekijät: tuttu piirtäjä Didier Conrad jatkaa uuden käsikirjoittajaparin, Fabcaron, kanssa. Alpparista on julkaistu teaserisivu.