Pian kaikkein ensimmäisen uudelleenkäännökseni jälkeen (Asterixin XII urotyötä -kuvakirja) sain tehtäväkseni toisen uudelleenkäännöksen, tällä kertaa sarjakuvan. Kyseessä on uusi versio Morrisin piirtämästä ja käsikirjoittamasta kolmannesta Lucky Luke ‑albumista Arizona, joka on ilmestynyt alun perin Ranskassa vuonna 1951. Ranskassa albumi sisälsi kaikkien aikojen ensimmäisen Lucky Luke ‑tarinan Arizona 1880 sekä toisen tarinan Lucky Luke contre Cigarette Cæsar. Suomessa Arizona-niminen albumi julkaistiin vuonna 1979, ja se sisälsi Arizona 1880:n lisäksi tarinan Dick Diggerin kultakaivos, joka Ranskassa julkaistiin ensimmäisessä Lucky Luke ‑albumissa. Uuden Arizona-alpparin käännös oli siis puoliksi uudelleenkäännös (Arizona-tarina) ja puoliksi uutta käännöstä (Cigarette Cæsar).

Arizona 1880 ‑uudelleenkäännös

Arizonan uudelleenkäännöksessä on kiinnostavaa se, että lukijat tietävät albumin olevan vanha: kuvitus on hyvin erilainen kuin uudemmissa Lucky Lukeissa, eikä hahmo näytä tutulta itseltään. Arizona-tarinastakaan ei tarvita uudelleenkäännöstä sen vuoksi, että käännös olisi vanhentunut tai huonolaatuinen. Omasta mielestäni oleellisin uudelleenkäännöksen syy on, että vanhassa versiossa (erityisesti alkuperäisessä mutta myös suomennoksessa) tekstit on tehty käsin, joten tekstin koko ja luettavuus vaihtelee kuplasta kuplaan.

Tässä uudelleenkäännöksessä luin ensin alkutekstin ja tein omat muistiinpanoni ja ensimmäisen käännösversion ennen kuin tutustuin Heikki Kaukorannan aikaisempaan käännökseen. Arizona-tarina on hyvin helppoa kieltä ja tekstiä on vähän – käännöstä pitää välillä jopa vähän venyttää. Tiivistäminen puolestaan käy helpohkosti, kun fontti muuttuu tasalaatuisemmaksi. Tarinassa ei näy sanaleikkejä tai erikoisia kielimuotoja eli se on aivan eri maata kuin uudemmat Lucky Luket. Erityispiirteenä kielessä on kuitenkin ranskan lomaan ripotellut anglismit.

Tutustuessani Kaukorannan käännökseen huomasin, että olimme usein tehneet täysin samoja valintoja – niin simppeliä alkuteksti oli luonteeltaan. Erotkin olivat pieniä, esimerkiksi ”Sain ajatuksen!” vs. ”Nyt keksin!”.

Cigarette Cæsar eli Sätkä-Sam

Toista tarinaa eli Cigarette Cæsaria ei tietääkseni ole suomennettu ennen, joten pääsin kääntämään sen itsenäisesti. Hahmosta tuli suomennoksessa tiiviisti Sätkä-Sam. Tämä tarina on jo hieman pitemmällä Lucky Luken aikajanalla, ja se muistuttaa taas askelen verran enemmän tuttua Lucky Lukea. Repliikkejä on enemmän kuin Arizonassa, ja anglismien ohella minun täytyy nyt painiskella espanjan kanssa. Oma espanjan taitotasoni keikkuu caramban asteella, joten jään jahkaamaan epävarmana eri vaihtoehtojen välille. Erityisesti espanjan erikoinen välimerkkien käyttö jää painamaan mieltä viikkokausiksi. Teinkö oikein, kun otin kielestä sanat mutta en välimerkkejä, vaikka niin onkin tehty alkutekstissä? En myöskään voi luottaa siihen, onko alkutekstin espanja autenttista ja kirjoitettu 50-luvulla oikein vai onko jossakin virheitä.

Monissa kohdissa albumissa on erikoisella tavalla mahdutettu kuplaan sekä espanja että sen käännös – siis ranska.  Yritän arvioida, vastaako ranska espanjaa miten hyvin, ja jos käännän pelkän ranskan varassa, näyttävätkö suomi ja espanja vastaavan riittävän selvästi toisiaan, kun ne on kuitenkin tarkoitettu luettavaksi rinta rinnan. Kaksikieliset kuplat vaikeuttavat käännöksen mahduttamista sille varattuun tilaan espanjankielisen tekstin alle. (Melkoinen metakäännös: ranskankielinen käsikirjoittaja on kääntänyt tai käännättänyt repliikkejä espanjaksi ja esittää ne sitten sarjakuvassa niin kuin espanja olisi alkuperäinen kieli ja ranska sen käännös. Siihen kun vielä lisätään suomen käännös, niin menee aika monimutkaiseksi kuvioksi.)

Niissä kohdissa, joissa espanjan rinnalla ei ole esitetty käännöstä, oletan että ranskankielinen yleisö ymmärtää sukukielisten sanojen samankaltaisuuden vuoksi espanjaa vähän enemmän kuin keskivertosuomalainen. On siis riski, että espanjalaiset huudahdukset avautuvat huonommin suomalaiselle yleisölle, jos teksti vain jätetään sinälleen. Teen kuitenkin käännöstä nykysukupolville, joiden edustajat – niin aikuiset kuin lapsetkin – pystyvät helposti ottamaan selvää vaivaamaan jääneistä vieraskielisistä fraaseista. Ja onhan sitä ennenkin opittu vieraiden kielten alkeet sarjakuvista, oli kyse sitten donnerwetter-saksasta tai morituri te salutant -latinasta.

Uusi, tuttu tarina on vanha ja vieras

Lucky Lukea kääntäessä vieraannuttaminen tuntuu luontevalta. Anglismit ja espanja sekä villin lännen ajallinen ja maantieteellinen miljöö ohjaavat valintoja. Huomaan kummankin tarinan kohdalla, että kuvien visuaalinen ilme saa minut valitsemaan kuvakielen mukaisesti sopivan vanhoja ilmauksia. En halua käyttää liian moderneja sanankäänteitä, vaan kirjoitan sheriffin vanhanaikaisesti h:n kanssa ja käytän sentyylisiä ilmauksia kuin mieluusti. Tämä uudelleenkäännös ei pyri uudistamaan, ja tämä uunituore, painomusteelta vielä tuoksuva albumi kuljettaa lukijansa ajassa taaksepäin sekä vuoteen 1880 että 1951.