Pikoista ja Fantasioista on ilmestynyt viimeksi (eli kesällä) klassikkotyyliä jäljittelevä Sikojenlahti, mutta nyt julkaistava Pikon kuolema on ihan eri settiä. Se on eri tekijöiltä, piirrosjäljeltään erityylinen ja eri aikakauteen sijoittuva. Lisäksi se on ensimmäinen osa kaksiosaisesta tarinasta.

Pikon kuolema (La Mort de Spirou) on Ranskassa Pikon ja Fantasion pääsarjaa Les aventures de Spirou et Fantasio, ja se on sarjan 56. albumi. Teos on ilmestynyt alun perin vuonna 2022, mikä selittää erityisen dramaattisuuden: Dupuis-kustantamo täytti tuolloin sata vuotta. Alpparissa halutaan siis esittää kysymys, millainen on Pikon kohtalo tulevaisuudessa. Tarina on sijoitettu eksplisiittisesti kustantamon satavuotisjuhlintaan, ja albumi sisältää myös viittauksia Dupuis’n muihin sarjiksiin. Viittausten vuoksi työ näytti etukäteen vaikealta, mutta ne osoittautuivatkin homman suolaksi, ja kääntäminen rullasi hyvässä myötätuulessa. Ehkä tarina oli niin juonivetoinen tai dialogi muuten vain mutkatonta, että homma vain eteni omalla painollaan.

Pikon kuoleman ovat luoneet käsikirjoittajat Abitan ja Guerrive sekä piirtäjä Olivier Schwartz. Schwartzhan on ennestään tuttu Tummanvihreästä pikkolopojasta ja Leopardinaisesta (Egmont 2010 ja 2014, suom. Emilia Melasuo) sekä jälkimmäisen jatko-osasta Mustien uhrien herra, joka oli ihan ensimmäisiä omia Piko-käännöksiäni (2017). Nuo albumit olivat Ranskassa kuitenkin Piko-erikoissarjaa Le Spirou de… [vaihtuvien tekijöiden nimet] eivätkä perussarjaa, ja ne tuntuvatkin hyvin erilaisilta historiallisen otteensa vuoksi. ”Historiallisen otteen” määrittävät kai ennemmin käsikirjoittajat kuin piirtäjä, joten Schwartz itse ei varmaankaan ole muuttanut meiningissään mitään erityistä. Myös käsikirjoittajista pienet nippelihuomiot: Sophie Guerrive on nainen, ja kääntämistäni noin 50 sarjakuvasta en muista ketään muita naisia kirjoittajina tai piirtäjinä. Vaihtelua! Benjamin Abitan puolestaan on tässä alpparissa ensimmäistä kertaa tekemässä käsikirjoitusta sarjispuolelle (aiemmin tehnyt näytelmiä ja kuunnelmia). Minulle heidän yhteistyönsä hedelmä maistuu.

Ranskaa rannikolla

Tarina sijoittuu rehellisesti Ranskaan ja Belgiaan, joten klassinen lokalisointiongelma nostaa päätään: miten paljon ranskankielisistä katukylteistä ja muista kannattaa suomentaa? Ehkä elec sähköautojen latauspisteen tuotenimessä on vielä helppo ymmärtää, mutta entäs jokin tabac de la plage? Ja vaikka lukija ymmärtäisikin tekstit, niin rikkooko kielen vaihto käännöksen vaaliman illuusion siitä, että puhujat juttelisivat keskenään omalla kielellään eivätkä suomea? Minut erikieliset tekstit usein pullauttavat tarinaan uppoutumisesta takaisin pintaan, tekstin tasolle.

Seikkailussa liikutaan myös Hämäräperäisen hylyn ja Kuplamiesten maisemissa, ja näissä aiemmissa tarinoissa paikannimet on suomennettu. Ne kun eivät ole sijoittuneet mitenkään ilmiselvästi Ranskaan. Käytin sen vuoksi itsekin Ranskan miljöössä sitten sujuvasti ”Simpukkalaa” ja muita suomennoksia, kun tämä kielisalaatti on Pikoissa jo niin tuttu ongelma, että ei enää tunnu missään.

Irtohuomio 1: edellä mainituissa albumeissa esiintyvä fiktiivinen paikka ”Cap Rose” on ilmeisesti saanut nimensä Monte Rosasta (vuori ja vuoristoalue, ranskaksi Mont Rose) ja Marseille’hin kuuluvasta Cap Croisettesta, niin ainakin väittävät Marseillen alueella sijaitsevan Calanquen kansallispuiston nettisivut.

Irtohuomio 2: Semicin kustantama Pienoismallit-albumi sisältää Kuplamiehet-tarinan, mutta Non Stop ‑julkaisuissa Kuplamiehet-albumi sisältää Pienoismallit-tarinan. Käytin itse näistä Semiciä.

Irtohuomio 3: Zorbulin alkukielinen nimi on Zorglub, mutta tiesittekö, että ruotsiksi hahmo on nimeltään Zafir. Muuta hyödyllistä ruotsinnoksesta ei juuri irronnut. Siinä oli jätetty ranskankieliset kyltit ja sen sellaiset ranskaksi, ja jotenkin en tykännyt.

Hämäräperäistä hylkyä ja Kuplamiehiä ei mielestäni ole välttämätöntä lukea kertaukseksi ennen tätä albumia. Mutta mieli alkaa varmasti tehdä!

Kuplahommat

Tässä albumissa hoetaan koko ajan bulle-sitä ja bulle-tätä eli kaikki asiat ovat kuplia. Puhutaan muun muassa aiemman tarinan mukaisesti kuplamiehistä ja Kuplakaupungista. Kuplat sopivat hyvin sarjiksiin puhekuplamielleyhtymien ja kuplanpuhkeamissanaleikkien takia, mutta liikaa on liikaa! Sujuvuuden nimissä muutin osan lukuisista kuplista ”palloiksi”, mikä olisi ehkä suomessa luonteva nimitys monille kuplamaisille asioille. Toisaalta sitten suomennoksestakin pulppuilee vielä lisää palloja, joita ei ranskaksi ole, kuten kaiken maailman ”ilmapalloja” ja ”maapalloja”. Kaikki paikat kuplivat palloja!

Tarinan päättävä jatko-osa Muistoja tulevaisuudesta on luvassa ensi vuoden puolella. Tein siitä juuri ensimmäisen raakaversion, samaan aikaan kun tästä ekasta tulivat tekijänkappaleet. Pääsen lukemaan uunituoreista kirjoista heti apuja käännökseen. Myös kirjastovaraukset ovat vetämässä, ja sormet syyhyävät jo päästä jatkamaan.

Seuraavassa osassa: ensi viikolla ilmestyykin jo uusi Asterix!