Tämän vuoden eka suomennokseni, Tietäjä liemessä (Idéfix et le Druide) on julkaistu Ranskassa syksyllä 2023. Odotin tuttua juttua, mutta Idefix-sarjan viides osa poikkeaakin edeltäjistään: tällä kertaa albumissa on vain yksi täyspitkä tarina eikä kolmea lyhyempää. Vastaavasti tekijöitäkin on vain kaksi. Käsikirjoittaja Choquet on tuttu ykkösosasta, ja Fenech on ollut yksi piirtäjistä kaikissa edellisissä osissa.

Tarinassa on tuttuun tapaan paljon sanaleikkejä, tietenkin erityisesti koirista. Sain tehtyä ne rutiinilla ihan mukiinmenevästi, mutta auditoijalta tulikin vielä lisää hyviä ehdotuksia – vähän rennommin irti alkutekstistä. Koska auditoija on anonyymi, hänen hyvät ideansa satavat nyt minun laariini…

Sanaleikkiosastosta oli kuitenkin tällä kertaa mukana enemmän lauluväännöksiä, ja ne ovat isompia, eli joistakin lauluista piti toimia kontekstissa useampi säe eikä vain pieni kertaheitto.

Suunnittelin katsovani ennen työn aloittamista pohjaksi ruotsinkielisen Idefix-animaatiosarjan tai vähintäänkin juuri tätä albumia koskevan jakson, mutta sarja ehti tässä kahden albumin välissä kadota Yle Areenasta. Eli en ehtinyt katsoa sarjaa edelliseen käännökseen enkä tähän seuraavaan. Vilkaisin nyt varmuuden vuoksi, että eihän tässä bloggauksen hetkellä sarja ole palannut nettiin, ja olihan se. Yritän tässä pikaisesti tutustua siihen, ennen kuin ohjelma katoaa taas.

Ajatuksia animaatiosarjasta

Tätä viitosalbumin tarinaa ei näytä olevan piirrossarjassa. Se on siis ihan itsenäinen alppari, eli vielä poikkeuksellisempi kuin luulin. Sarjaa on ilmestynyt ranskaksi noin puoliväliin kakkoskautta, ja ruotsiksi Areenassa on tällä hetkellä koko ykköskausi eli 52 jaksoa (yksi jakso on kymmenisen minuuttia pitkä). Ruotsijaksot ovat kuitenkin eri järjestyksessä kuin Ranskan! Sarjakuva-albumien tarinat eivät vastaa Ruotsin eivätkä Ranskan animaatiosarjan jaksojen järjestystä. Erikoista.

Teoreettisesti sarjan katsomisesta voisi olla hyötyä sarjakuvan käännöstyöhön esimerkiksi sentyyppisissä tapauksissa kuin minulla oli juuri Pikon kanssa, että en hahmottanut ruudusta, onko vuorokaudenaika aamu vai päivä, kun kohtaus on juuri vaihtunut. Ranskalaiset sanovat Bonjour myös aamulla, mutta meillä loogisin olisi silloin Huomenta. Piirretystä voisi nähdä valon paremmin kuin sarjakuvaruudun valkoisesta taustasta tai aikalinjaa vähän pitemmin. Myös äänensävyjen kuuleminen saattaisi teoriassa olla joskus hyödyksi, vaikka yleensä sarkasmin on nähnyt ongelmitta hahmojen naamasta.

Kuten aiemmin havaitsin, kissa Sardinella on tosiaan iäkkäämpi ääni kuin kuvittelin, ja oletettu ikä voisi vaikuttaa kielivalintoihin, vaikka tähän mennessä ei kai ole ollut sellaista tilannetta, että olisin puntaroinut nuorekkaamman ja vanhekkaamman ilmauksen väliltä. Sardinen kynsimishyökkäys, joka esitetään tässä alpparissa painokkaasti, onkin ollut hahmon toistuva juttu sarjassa jo pitkään. Se ei kyllä vaikuta tekstin tasoon. Erään repliikin olen tainnut mielessäni sijoittaa väärän hahmon suuhun, kun kuvassa on loitonnuttu rakennuksen ulkopuolelle ja puhekuplat ovat kantautuneet sieltä ulos. Animaatiossa kuulee yksiselitteisesti, kuka repliikin sanoo. Mutta sarjakuvantekijät ovat varmaankin tiedostaneet riskin, että tällä tavalla toteutettuna ruudusta ei enää tekstistä tiedä, kuka hahmoista puhuu, eikä sitä ole pidetty niin relevanttina, että olisi muutettu kohtausta jotenkin sarjista varten.

Minua kiinnosti, onko animaatiossa samalla tavalla sanaleikkejä ja lauluväännöksiä kuin sarjakuvassa. Sanaleikkejä näyttäisi ruotsin perusteella olevan, mutta lauluväännöksiä en ole vielä tavannut ensimmäisissä parissakymmenessä jaksossa. Se on hyvä, koska nehän eivät toimisikaan, kun sävel (ja mahdollinen säestysmusiikki soittimineen) pitäisi kokonaan vaihtaa. Siinä mielessä sarjakuva on hauskempi – saatan tosin olla puolueellinen. Belgialaisella kokilla ei nähdäkseni ollut ruotsiksi mitään murreviännöstä. Huomasin myös yhden pienen kohdan, joka oli tarinan tasolla muutettu: sarjakuvassa Idefix moittii Haccapelitixiä, kun tämä ei reippaasti nuole kotkanpoikasta kuin emo, mutta animaatiossa Haccapelitix itse muuttuu vastahakoisesta suojelevaiseksi ilman ulkopuolisia käskyjä. Se vaikuttaa hahmosta muodostuvaan kuvaan. Kiinnostavaa, että näissä voi olla ihan sisältöerojakin. Kaikki nämä seikat ovat meillä kuitenkin vain akateemista mielenkiintoa, kun oletusarvoisesti kohderyhmä ei ole sama suomenkielisellä sarjakuvalla ja ruotsinkielisellä animaatiosarjalla.

Risuja animaatiolle: Druidi Anjovix tiesi nimeltä Idefixin. Miten koira on voinut sen ilmaista ihmiselle? Jos Anjovix on itse antanut Idefixille nimen, ja muut koirat ovat alkaneet nimen kuultuaan käyttää sitä, niin miten Obelix sitten on saanut nimen tietoonsa myöhemmin? Ruusuja ruotsinnokselle: kaupungin pulut manaavat oman fiktiivisen jumalhahmonsa nimeen. Minulla se on Suurvaris. Ruotsiksi se on Svenduva! (Duva = kyyhky.) Ruotsinkielinen versio on siis Ylen oma toteutus suomenruotsiksi. Seuraavan albumin kolme tarinaa on jo tiedossa, eli se on tavanomaisempi Idefix-alppari. Katsoin niistä kaksi ykköskauden jaksoa jo etukäteen, ennen kuin sarja poistuu taas, mutta saa nähdä, tajuanko kiinnittää huomiota relevantteihin asioihin näin etukäteen, kun itse sarjakuva ei ole vielä käsillä.

Skändiøøkkøset

Mutta animaatiosta takaisin asiaan… Albumissa leikitellään taas skandiääkkösillä, ja siihen liittyi haastava käännöspähkinä: Ihmishahmo, joka haukkuu kuin koira, sanoo ranskaksi Ouaf (äännetään ”waf”). Toinen hahmo kuulee hänen sanovan øuhäf ja tulkitsee sen pohjoismaiseksi nimeksi. Ranskalainen siis näkee tuossa vain hassuja merkkejä, jotka eivät muuta mitään, ja lukee tuon øuhäfin että ouhaf, jossa h ääntyy heikkona, eli ranskankieliselle ouaf ja ouhaf ovat lähellä toisiaan. Suomalaiselle väärinkuultu tulkinta näyttää oudolta, koska meidän korvaamme ouaf on aivan erikuuloinen kuin öuhäf (tai vokaaliharmonian kanssa öyhäf). Mutta koska meillä koirat eivät muutenkaan sano ouaf, niin joka tapauksessa homma pitää panna uusiksi.

Tarvitaan siis haukahteluääniä, joissa on kirjaimet a ja o, jotta voitaisiin muokata niistä ä ja ö (tai siis ø). Hau toimii a:n puolesta. Vuf/Vuh ei harmillisesti sisällä kumpaakaan. Ehkäpä haun perään voisi ympätä Ouu-tyyppisen ulvonnan? (Lyhyempi Ou kuulostaisi ehkä ennemmin kivulta kuin koiralta.) Niin saataisiin sekä a että o, ja nuo molemmat ovat uskottavia koiran äännähdyksiä. Väärinkuulija voisi sitten tulkita ne yhteen, yhdeksi sanaksi. Tästä tulee kuitenkin hassu vokaalipötkö: Hau! Ouu! yhdistyisi väärinkuulijalla muodoksi Hauouu, joka ei kuulosta nimeltä. Muokkasin muotoon Hauh! ja Ouu!, niin sain väliin kätevän h:n.

Oma ongelmansa oli sitten tuo molemmissa haukahduksissa esiintyvä u, joka ei sovi vokaaliharmonian vuoksi yhteen ä- ja ö-muutosten kanssa. Päätin, että muutan myös u:n y:ksi, niin kuin alkuperäinen haukahdus olisi vaikka ollut jotenkin nasaali kuulijan korvaan. Lopputulema oli siis Hauh! Ouu! -> väärinkuultuna Häyhøyy. Häyhöy voisi jopa olla sukunimeksi kelpaava, kun se kuulostaa vähän Häyhöltä. Yritin vähän pelata nimellä, että ensin Häyhöyy mutta myöhemmin Häyhöy ja lopuksi Häyhö, mutta se ei toiminut tarkistuslukijalle vaan näytti virheeltä, joten palasin yhden Häyhöyn malliin.

Koira sanoo… hau hau?

Muutenkin muokkasin paljon sitä, miten koirat ääntelevät. Ranskaksi ne sanovat Idefixissä lähes pelkästään Ouaf ja sitten vähän ulvontaa erikoistilanteissa, mutta minusta ”hau” kuulosti tai näytti monissa kohdissa jotenkin liian lakoniselta eikä riittävän tunteikkaalta intensiivisiin ilmeisiin ja tiukkoihin tilanteisiin. Hyvin usein käytin muotoa ”hauh”, joka on minusta vähän pulleampi ja söpömpi kuin perus-hau. ”Vuh” on ehkä pieni ääni, joka sopii erityisen hyvin sellaisiin haukahduksiin, kun hahmon suu on piirretty suu kiinni (esim. suussa on jotain kannettavaa). Vihaisiin ilmeisiin panen lähes aina ”räyh”, vaikka alkutekstissä ei ole erotettu vihaisia ja iloisia haukuntoja toisistaan. Murinat ovat ranskaksi yleensä ”grrr”, mitä käytän usein, kun vain äristään hampaat irvessä, mutta tällä kertaa murisin myös ”mrrr”, koska se ei ollut itsenäinen efekti/kupla vaan osa repliikkiä. Tuntui ajatuksena äänteellisesti helpommalta siirtyä mrrr-murinasta puhumaan sanoja kuin gutturaalista grrr:stä. (”Murr” olisi ehkä ennemmin ihmisen mahasta kuuluva nälkä-ääni? Tai karhu?)

Muuttelin näitä haukkuääniä oikolukukierroksella pelkältä tunnepohjalta. En ole mikään koiratuntija, eivätkä nämä lingvistiset ajatukset erilaisista haukuista perustu mihinkään. Tuli vain sellainen olo, että ”tuo vain ei voi sanoa tässä näin” koiran naaman perusteella tai saman ruudun kuplien sommittelun perusteella (”tuohon tarvitaan lisää painoa”). En tiedä, onko perusteltua tehdä tällaisia muutoksia pelkän tuntuman varassa, mutta ainakin minun on itse helpompi seistä työni takana, kun haukut tuntuvat istuvan ”oikein”.

Yhteyksiä albumien välillä

Tämä viides Idefix-albumi viittailee paljon Kultaiseen sirppiin. Sitä nyt on ollut aiemminkin, koska Idefix sijoittuu Parisiumiin ja Asterixeissa on vain rajallisesti tarinoita, joissa käväistään Parisiumissa. Mutta tällä kertaa Kultaiseen sirppiin viitataan vähän enemmän kuin aiemmissa.

Luin viime keväänä kaikki Asterix-albumit pötköön ja havaitsin juttuja, jotka koskevat tätä Idefix-sarjaakin: Gallialainen kertomataulu -kokoelmassa on pikkutarinoita, joissa yhdessä seikkailee eläinsankareita, merkittävimpinä Idefix ja kukko. Tarinan ohessa kerrotaan taustatietoja, että Uderzo ja Goscinny tykkäsivät eläinjutuista ja haaveilivat Idefix-animaatioelokuvan tekemisestä. Eli Idefix-animaatiosarja vastannee sitä henkeä, mitä tekijät olisivat halunneet.

Lisäksi samaisessa tarinassa näkyy Eiffel-tornin hahmo, joka on suuri kyyhkyslakka, kuten näissä Idefixeissäkin. Myös Asterixin ja Obelixin syntymäpäivät -alpparissa esiintyy tämä suuri kyyhkyslakka. Mallailin alun perin Idefixeihin kyseiselle tornille eri nimeä kuin Suuri kyyhkyslakka, mutta se ei sitten kontekstissa toiminutkaan, joten onneksi nyt käännös vastaa näitä vanhoja mainintoja.

Asiasta toiseen, Asterixin ja Obelixin syntymäpäivistä, joka on julkaistu vuonna 2009, oli hauska bongata kuva Kultainen hiidenkivi -kuvakirjasta, jonka suomensin vasta vuonna 2021. Kyseinen Asterixin ja Obelixin syntymäpäivissä näkyvä tarinaosio oli ilmeisesti julkaistu ranskaksi Pilote-lehdessä jo vuonna 1966, ja alpparissa tekstin yhteyteen liitetty kuva oli alkuperäisen Kultainen hiidenkivi -satulevyn lehtisen kuvituksesta (julkaistiin ehkä -67? Eli ehkä Kultainen hiidenkivi -kuva ei kuulunut samaan kokonaisuuteen, joka oli julkaistu Pilotessa -66, vaan se lisättiin vasta syntymäpäivät-alppariin vanhemman tekstin oheen…?) Mutta se oli vähän yllättävä näky, kun uudempi tuotos onkin vanhemmassa alpparissa mukana.

Seuraava uusi Idefix tulee oletettavasti taas syksylle, kun tahti on aika vakiintunut ja Ranskassa kuutososa on jo ilmestynyt. Mutta syksylle on luvassa myös uutta Asterixia! Ranskan julkaisupäivä on jo ilmoitettu: 23. lokakuuta. Suomen julkaisupäivää en vielä tiedä. Joskus se on ollut samana päivänä, joskus viikkoa myöhemmin. Asterixin Facebook-sivuilla paljastettiin, että kyseessä olisi matkustusalppari ja suuntana jokin lämmin paikka. Mutta ennen kuin pääsen näkemään, mikä… vielä Yoko ja Piko!