Kokemuksia kirjastovierailuista Kemi-Torniossa

Kävin viime viikolla ensimmäisillä Suomentajat lukijoiden luo ‑kirjastovierailuillani Torniossa 15.5. ja Kemissä 16.5. Torniossa pidin esitykseni kahdelle lukion äidinkielenryhmälle, joten yleisöä oli paikalla 50 henkeä. Kemissä vierailu oli puolestaan ilta-aikaan ja kaikille avoin, mikä tarkoitti pientä yleisöä, jolla oli kuitenkin selvästi aitoa kiinnostusta aihetta kohtaan.

 

Puheen aiheita

Ajattelin, että jos aikoo puhua niinkin visuaalisesta asiasta kuin sarjakuvista, olisi parempi esittää sanojen tueksi myös kuvamateriaalia. Tuijotin tyhjää diaesitystä ja yritin keksiä, mitä minulla olisi sanottavaa. Kolme varttia puhumista tuntui valtavan pitkältä ajalta. Esityksen nimeksi annoin Kuplista puheen ollen.

Lähdin täyttämään tyhjyyttä aivan perusasioilla: Mitä sarjakuvien kääntäminen on? Miten sitä tehdään? Huomasin pian, miten vähän kolme varttia todellisuudessa olikin. Pystyin puhumaan vain aivan perusteista ja pikkuisen kääntämisestä yleisesti, mutta en laajemmin tai syvemmin mistään, esimerkiksi käännöskirjallisuuden luonteesta. Se oli varmasti vain hyvä.

Yleisöä kiinnostavat toisenlaiset asiat. Minulta kyseltiin pariin otteeseen TV-tekstittämisestä, se on selvästi suurelle yleisölle näkyvin osa kääntämistä. Lisäksi kysyttiin paikallisesta näkökulmasta: miten torniolaisuus vaikuttaa elämässäni ja työssäni. En ollut juurikaan ajatellut sellaisia asioita muuten kuin kielinäkökulmasta, murteen ja ruotsin läheisyyden kautta. Myös se kiinnosti, mitä minulla on juuri nyt työn alla.

Palaute vierailuista oli positiivista. Torniossa äidinkielenopettajat kertoivat, että antamani esimerkit tukivat heidän opetustaan kuvan ja sanan suhteesta. Torniossa oli helppoa puhua, koska pystyin kohdistamaan esityksen nimenomaan lukiolaisille ja puntaroimaan, millaiset asiat kiinnostaisivat juuri heitä. Kemin yleisö puolestaan koostui hyvin erilaisista ihmisistä, joilla oli erilaiset perspektiivit aiheeseen. Kemissä virisikin pitkä keskustelu suomentamisesta yleisesti ottaen, kieli- ja murreasioista sekä käännösten vanhentumisesta ja uudelleenkäännöksistä. Kullakin yleisön edustajalla oli tarjota niihin oma näkökulmansa.

 

Kuka ajattelisi kääntäjää?

Suomentajat lukijoiden luo ‑koulutuksessa toistui muualtakin tuttu ajatus kaunokirjallisuuden kääntäjien näkymättömyydestä. Kääntäjä unohtuu, ja kirjasta puhutaan vain alkuperäisen kirjailijan teoksena. Suomentaja tulee mieleen vasta, kun törmää virheeseen. Kääntäjän näkymättömyydestä puhutaan paljon kääntäjien kesken, mutta koska olen itse kyllästänyt elämäni kääntäjiin liittyvillä aiheilla, niin en kuitenkaan aivan uskonut varsinaiseen näkymättömyyteen. Ajattelin ennemmin, että ehkä lukijat, mainostajat, kirjabloggaajat ja -arvostelijat vain pitävät suomentajaa tarpeettomana mainita.

Siinä mielessä tuntui vähän nololta lähteä kotikaupunkiinsa puhumaan omista töistään, niin kuin ihmiset eivät tietäisi, millaista työtä kääntäminen on. Kokeneemmat suomentajat voisivat ainakin kertoa hienoja anekdootteja yhteistyöstä kuuluisien kirjailijapersoonien kanssa, mutta minulla oli sanottavaa vain sarjakuvien kääntämisen erikoispiirteistä, joista papatan blogissanikin.

Kirjastovierailuni saivat hyvin näkyvyyttä paikallismediassa, mikä oli yksi projektin päämääristä: tavoittaa laajempi yleisö kuin vain varsinaisen kirjastovierailun kuulijat. Lukiolaisille varattua Tornion kirjastovierailua ei mainostettu suurelle yleisölle, mutta Kemin vierailusta oli Lounais-Lappi-lehdessä pieni juttu ennakkoon, haastattelu samana päivänä Yle Radio Kemissä sekä Kemi-Tornio-lehdessä haastattelu tapahtuman jälkeen (kuva alla). Lisäksi Kemin kaupunginkirjasto tiedotti tapahtumasta mainostaululla, verkkosivuilla ja somessa, josta paikalliset kulttuuritoimijat jakoivat sitä eteenpäin. Kääntäjien kesken hanke (ja siinä ohessa minäkin) sai näkyvyyttä Kääntäjä-lehden kautta [numero 2/2018 tulee verkkoon vasta seuraavan numeron ilmestyttyä] sekä projektin ja hankkeen osallistujien oman somerummutuksen kautta.

Kemi-Tornio-lehden juttu

Kun elämä on yhtä kääntämistä, minulle tuli kuitenkin – kaikista näkymättömyyspuheista huolimatta – yllätyksenä yleisön palaute: ”Ei ole tullut koskaan ajateltua!” Kuulin saman kommentin sekä Kemissä että Torniossa, niin yleisöltä kuin kirjastohenkilökunnaltakin. ”Ei ole tullut mieleen.” Eikä sillä viitattu vain kääntäjän arjen yksityiskohtiin tai työn kummallisiin ongelmakohtiin, vaan lukijat eivät yleisesti ottaen tule ajatelleeksi suomentajaa ollenkaan lukiessaan kirjaa. En odottanut sitä lukemisen harrastajilta. Minulle tuli sellainen olo, että näille vierailuille ja koko hankkeelle on oikeasti tarvetta – että minunkin kirjastoesitelmilläni on merkitystä muille suomentajille, jotka tulkitsevat huolella ja herkkyydellä kokonaisia kirjoja alusta loppuun ja ansaitsevat paikkansa kirjailijan rinnalla teoksen toisena luojana.

 

Millä mielin Iihin?

Torniossa oli juuri vierailuni aikaan pahin tulvauhka sitten 90-luvun alun. Lisäksi poikkeuksellinen lämpöaalto vähensi varmasti yleistä kiinnostusta kirjastoluennoilla istumista kohtaan. Tornion kaupunginkirjasto oli muuttunut paljon siitä, kun kävin lapsena lainaamassa sieltä kaikki Asterixit, Lucky Luket ja Pikot ja Fantasiot.

Esiintymiset jännittivät. Puhuin nopeasti ja diojen kuvat olivat vähän puuroutuneet, liian epätarkat. Minulle jäi kuitenkin kokemuksesta sellainen tunne, että ensinnäkin kirjastovierailuillani on jotain merkitystä suomentajien näkyvyyden kannalta ja toisekseen, että yleisöä keskustelun perusteella myös kiinnostaa suomentajien työ. Sitä pelkää tuputtavansa väkisin saarnaa ja pakkopullaa, joka ei kosketa muita kuin itseä, ja kuvittelee, että aihetta puskee jo nyt joka tuutista, mutta ehkä se onkin jonkinlainen kääntäjäharha. Kemin kaupunginkirjastossa oli kuulemma pidetty kääntäjävierailu edellisen kerran viime vuosikymmenellä. Ehkä kerran kymmenessä vuodessa ei ole liikaa kenenkään hermoille.

Seuraava kirjastovierailuni on 16.8. Iissä. Tuolloin vietetään Oulun Muusajuhlia, joilla osallistun myös 14.8. Oulussa kääntäjäpaneeliin runoilija ja kääntäjä Pauli Tapion kanssa. Myös Iin kirjastovierailu on osa juhlaviikon ohjelmaa, joten se tulee luultavasti poikkeamaan jotenkin jo tekemistäni vierailuista – ehkä se toteutetaan haastatteluna. Ii on minulle vieras paikkakunta (mikä saattaa toisaalta olla myös huojennus) ja Muusajuhlat luovat esiintymiselle toisenlaisen kontekstin: yleisönä ovat nimenomaan kirjallisuuden ja kulttuurin harrastajat. Tuttu Kemi-Tornio tarjosi lempeän alun, mutta seuraavaksi lisätään vaikeusastetta.

3 thoughts on “Kokemuksia kirjastovierailuista Kemi-Torniossa

  1. Kiitos kirjoituksesta! Enpä kuitenkaan ole kuvitellut olevani kovin suuri poikkeus lukijoissa- katson aina ensimmäiseksi suomentajan nimen, saatan valita oudon käännöskirjan suomentajan perusteella, seuraan eri suomentajien työtä – mutta taitaa se kuitenkin olla näkymätön ammattikunta…valitettavasti, työn äärimmäisestä tärkeydestä huolimatta.

    Tykkää

  2. Kiitos kommentista! Väittäisin kyllä, että lukijana toimintasi on ennemminkin poikkeus kuin sääntö – itse en tunne montaakaan lukemisen harrastajaa, jotka seuraisivat eri suomentajia tai edes tunnistaisivat lempisuomentajiaan nimeltä. Mutta onneksi heitäkin on!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s