Kawaii Manga! Piirrä hahmoja on piirustusopas, jonka on tehnyt mangataiteilija Misako Rocks! Huutomerkki kuuluu taiteilijanimeen, mikä ei kyllä helpota nimen käyttämistä lauseissa tällaisissa kielissä kuin suomi, joissa sanoja taivutetaan peräpäästään… Misako on japanilainen mutta asuu Yhdysvalloissa ja on kirjoittanut oppaansa suoraan englanniksi, eli käännös on alkuperäiskielestä. Alkuteoksen nimi on How to Draw Kawaii Manga Characters, ja se on julkaistu alun perin vuonna 2024.

Tämä oli tammikuun ensimmäinen työ joululomien jälkeen ja tuntui leppoisalta hommalta, jolla palata työntekoon. Pirtsakka kirja vaikutti tutulta heinänteolta, koska olin tehnyt jo yhden mangapiirustusoppaan aiemmin.

Lapsille ja lapsista

Opas vaikutti olevan suunnattu aika nuorelle yleisölle. Piirrettävistä hahmoista eritellään, ovatko he teinejä vai ”tweenejä”, ja myös Misakon kirjailijaesittelyssä kerrotaan, että hän on kirjoittanut mangaa juuri tweeneille. Koska tweenit nostetaan näin esiin, veikkaan, että juuri he ovat teoksen kohderyhmää. Se vaikuttaa yleiseen tyyliin ja tarkempiin sanavalintoihin. Puhun yksinkertaisesti ”pään asennoista” enkä mistään ”kasvojen katselukulmasta”.

Tween oli hankala sana kääntää ja toistui usein. Ilmeisesti se tarkoittaa pauttiarallaa 8–12-vuotiasta. Sitä käytetään kirjassa ”teini-ikäisen” vastaparina, mutta ”esiteini” kuulostaa mielestäni huonolta. Teini-sana on melko neutraali jo, mutta esiteinissä haiskahtaa vielä sellainen moittimisen sävy, että puhutaan lähes murkkuikäisen jo orastavasta huonosta käytöksestä. ”Esimurrosikäinen” tai ”prepuberteetti-ikäinen” ovat sävyltään terveystiedontuntimaisia ja vievät aatokset ikävästi seksuaalikehitykseen, kun tarkoitus on vain piirrellä kivoja hahmoja. Tarkintahan olisi ollut tehdä jako numeroilla: 8–12-vuotiaat hahmot ja (ehkäpä) 13–17-vuotiaat, mutta sekin on tyylillisesti kökön näköinen, kun ei tämä mikään tieteellinen artikkeli ole.

Päätin lopulta käyttää ”alakouluikäistä”, vaikka se laajensikin ikähaarukkaa hieman alaspäin, jolloin teinille jäi vastinpari ”yläkouluikäinen”. Näin kategoriat jakautuivat nätisti oikeasta kohtaa kahtia. Tiivistämisen vuoksi käytin silloin tällöin ala- ja yläkoululaista, mutta niitä ei voinut käyttää systemaattisesti, koska koululaisuus saa ajattelemaan niin vahvasti koululaishahmoja, joilla on mangassa oltava koulupuvut päällä. Sellaisissa kohdissa, joissa teen ja tween rinnastettiin hyvin läheisesti toisiinsa, pystyi käyttämään vaihtelun nimissä vaikka sanoja ”nuorempi” ja ”vanhempi” lapsi. Esimerkiksi ”vanhempi poika” on vielä teinimäinen eikä aikuinen.

Muita ikäkategorioita kirjassa ei vastaavalla tavalla ollut, joten minun ei tarvinnut murehtia juurikaan tuosta tweenin vähimmäisiästä, että milloin jokin ”leikki-ikä” päättyy tai vastaavaa.

Kawaii!

Toinen koko kirjan kattava murheenkryyni oli sana kawaii, jolla tarkoitetaan kaikenlaista söpöä ja ilomielistä. Se on siis aika adjektiivimainen (en tiedä, miten japanin kielessä sanaluokat toimivat), mutta toisaalta sitä ehkä käytetään myös substantiivisesti, esimerkiksi mangan alalajina. Onko hahmo kawaii vai onko se kawaii-hahmo, siis kawaii-tyyliä? Jos sana ajatellaan adjektiiviksi, yhdyssana näyttää tyhmältä, ja jos sen mieltää substantiiviksi, sen käyttäminen irtonaisena näyttää pöljältä (kawaii hahmo).

Meille sana on ilmeisesti lainautunut epävirallisia reittejä pitkin, mistä tulee lopun tupla-i sen sijaan, että litteroitaisiin pitkän i:n merkillä. Kolmen vokaalin lopun vuoksi käyttäisin kawaii-yhdyssanoissa aina yhdysviivaa, riippumatta siitä onko sana miten vakiintunut. Muissa mangasanoissahan voi jo ehkä karsia yhdysmerkkejä. Chibihahmo saattaisi jo mennä joissakin piireissä, mutta kawaiihahmosta en oikein tiedä. Tai ”kawaii hahmosta”. Vai ”kawaiista hahmosta”?

Tässä kirjassa puhutaan paljon ”kawaii mangasta”, jonka miellän tarkoittavan mangatyyliä (eli kawaii olisi substantiivi) ennemmin kuin kuvausta mangasta (adjektiivi). Sitä on vaikea istuttaa lauseisiin, vaikka se kuinka mielekäs olisikin. ”Kawaii manga ‑poikahahmot” ja ”kawaii mangoissa käytetyt hiustyylit” tekevät tyylistä raskaan ja ylivirallisen. Siispä karsin kawaiita. Se on kuitenkin koko kirjan aihe, niin ehkä sitä ei tarvitse koko ajan toitottaa: kawaii manga ‑silmät, kawaii manga ‑suut, sormien asennot kawaii mangassa… Pelkät silmät, suut ja sormien asennot kattavat asian.

Toinen japaninkielinen ongelmavyyhti oli se, että kirjassa on luettelona selitetty kuvituksessa esiintyvät, japanilaisilla merkeillä kirjoitetut sanat (joita voinee itsekin kopioida omiin mangakuviin). Luettelossa on siis japanin merkit ja rinnalla selitys, että tämä on school ja tämä on manga. Mutta… nepä eivät olleetkaan kaikki japanin kielen sanoja, vaan osa oli englantia japaniksi litteroituna. Eli kohdassa, jossa luki school, luki japanin merkeille litteroituna nimenomaan school (tyyliin ”su-küü-rü”, en osaa litteroida japania). Eli selityssanaa school ei voinut suoraan kääntää vain ”koulu”, koska silloin syntyisi väärä käsitys, että tämä sana on japania ja tarkoittaa koulua. Suinkaan kaikki sanoista eivät olleet enkkua, vaan osa oli ehtaa japania, joten mitään kaikenkattavaa otsikkoa sanojen ylle ei voinut lisätä, että ”alla on selitetty kirjassa käytetyt englanninkieliset sanat, jotka on kirjoitettu japanilaisin merkein”. Päädyimme kustannustoimittaja Anna Mattilan kanssa lopulta pitämään enkkusanoissa englanninkielisen sanan ja lisäsimme suomennoksen sulkeisiin perään, plus lisäsimme sanastolle otsikon, plus lisäsimme vielä tekstin alle oman selittävän kappaleensa.

Kustannustoimittajalla oli tässä kirjassa muutenkin melko erikoista puuhaa tavallisen tekstin työstämisen lisäksi (ainakin minun kääntäjänsilmiini erikoista), kun hänen piti hoitaa myös QR-koodeja (eli mihin ne johtavat suomennoksesta), poistattaa kuvista enkkutekstejä ja selvitellä joitakin kuvien erikoisuuksia (kuten mitä jokin nuoli tarkoittaa).

Kun asiat menevät ristiin

Kaikkiin kirjoihin livahtaa aina virheitä. Käännöksiin jää kirjoitus- tai ajatusvirheitä tai kömpelyyksiä. Alkuteksteihinkin on yleensä jäänyt aina jotain outouksia. Mutta piirustusoppaissa saattaa olla myös kuvavirheitä, kun teoksia on koottu kuvista ja teksteistä pala palalta. Viimeksi edellisessä piirustusoppaassa oli yksi, ja olin polleana, kun bongasin sellaisen ihan itse. Siinä oli vaiheittaisissa piirtämisohjeissa kuvat vaihtaneet paikkaa. Nyt tässäkin kirjassa oli samanlainen tapaus. Tekstit ja kuvat eivät kuuluneetkaan yhteen vaan olivat menneet ristiin toisen pienen kuva+teksti-parin kanssa. Tällainen yksi virhe per kirja on aika inhimillistä, kun työstetään kokonaisia teoksia, mutta tykkään siitä, että käännöksissä saattaa olla parannettu joitakin pikkukohtia verrattuna alkuperäiseen. (Silti aina tuntuu hetken tosi tyhmältä, kun miettii, että mitä tässä siis muka pitää piirtää, en näe esimerkkikuvassa mitään tällaista.)

Tässäkin piirustusoppaassa oli jälleen riski, että oikea ja vasen menevät lukijan päässä sekaisin: puhutaanko piirtäjän oikeasta vai hahmon oikeasta puolesta (kuten edeltävässä lyijärityössäkin). Pyrin aina tarkentamaan: oikeanpuoleinen silmä vai hahmon vasen silmä. Tykkään myös hyödyntää sanaa toinen: tee ensin oikea puoli ja tee sitten toinen puoli. Sillä saa karsittua oikeaan ja vasempaan liittyviä ongelmia. Toinen on aina selkeä, kun edellä on juuri tehty jotakin jollekin toiselle puolelle.

Kirjastolainauskorvauksista

Tämän vuoden korvaukset edellisvuoden kirjastolainaamisesta tulivat, ja toisin kuin viime vuonna, kokonaissumma oikeasti nousi lainausmäärän noustessa. Viime vuonnahan lainausmäärä oli kasvanut reilusti, mutta lainakohtainen maksu tipahti niin paljon, että kokonaissummakin laski (katso Yoko Tsuno ‑bloggaus). Nyt korvaus per laina on suunnilleen samansuuruinen kuin viime vuonna. Ensi vuonna sen arvellaan taas pienenevän, kun ihmiset käyttävät kirjastoa enemmän.

Vuonna 2025 ilmestyi ensimmäinen suomentamani piirustusopas, Piirtämisen salat: MANGA. Se kipusi tilastoissa suomennoksistani seitsemänneksi lainatuimmaksi. Rahallisesti se kuitenkin pomppaa ykköseksi – ohi Asterixin, Lucky Luken ja Idefixin – koska siitä saa normaalin kääntäjän lainauskorvauksen eikä sarjakuvakäännösten alennettua summaa. Sillä näyttää olevan iso vaikutus, että kääntää muutakin kuin sarjakuvaa, vaikka olin olettanut suosittujen sarjakuvien suuren lainausmäärän kompensoivan eroa.

Äänikirjojen puolella smurffikirjoja on lainattu vuoden aikana kolmea tai neljää sataa kertaa kutakin. Se on minusta yllättävän hyvin, kun otaksuin ihmisten kuuntelevan äänikirjoja vain maksullisista palveluista kirjaston äänikirjojen sijaan. Caesar-tietokirjan äänikirja ilmestyi myyntiin joulupäivänä, eli se ei ehtinyt e-kirjastoon ennen vuoden vaihtumista. Samaisen Caesar-kirjan e-kirjaversio on ensimmäinen e-kirjani, ja sitä oli ehditty lainata loka-joulukuun mittaan 37 kertaa (kun fyysistä kirjaa samasta teoksesta oli lainattu nelisensataa kertaa). Eli myös ääni- ja e-kirjat liikkuvat kirjaston puolella jonkin verran.

Uusia ääni- tai e-kirjoja ei ole tiedossa, mutta piirustusoppaita sen sijaan alkaa tulla nyt useita vuodessa. Veikkaisin, että tämäntyyppistä kirjallisuutta lainataan paljon, myös silloin kun aihepiirinä ei ole juuri manga. Se nähdään ensi vuonna. Rahan lisäksihän kyse on siitä, että lainaustilastot ovat melko lailla ainoa kanava saada palautetta työstään. Niistä selviää sentään, onko kukaan lukenut teoksia, vaikka luvut peilaavatkin ehkä enemmän nimikkeiden tunnettuutta kuin sitä, mistä lukijat pitävät.

Minusta on aivan parasta kääntää piirustusoppaita ja muita tällaisia tekstejä, jotka ovat hyvin funktionaalisia. Lukijan pitää tekstin luettuaan osata toimia tietyllä tavalla. Siinä saa koko ajan miettiä, että tajuaako tästä, mitä tarkoitetaan? Pitääkö lisätä jotakin olennaista? Pitäisikö jättää jotakin pois (kuten avuliaat vertaukset, kuinka siveltimenvedon muoto muistuttaa jotakin, mitä se ei omiin silmiin muistuta lainkaan). Mahtuuko ohje sille varattuun tilaan? Jos ei, niin mikä on poistettavissa? Miten kuvailisin tuota muotoa meikäläisittäin? Pitäisikö ohjekohta oikeastaan siirtää kuvien perusteella edelliseen vaiheeseen? Tällaisesta oman järjen käytöstä saa niin paljon iloa verrattuna siihen, että pitäisi seurata alkutekstiä orjallisesti ja tuottaa tekstiä, joka ei sitten käytännössä toimi.

Tämän kirjan ilmestyessä olen jo ehtinyt kääntää sarjasta toisenkin osan, jossa keskitytään chibeihin! Se julkaistaan toukokuussa. Mangapiirustusoppaat näyttävätkin olevan uusi, pysyvä lisä tuotantooni. Lisäksi sarjakuvahenkiset piirtämisoppaat jatkavat paraatiaan, kun ensi kuussa ilmestyy länsimaiseen tyyliin piirretty, aikuisemmalle yleisölle suunnattu Näin piirrät sarjakuvahahmoja -järkäle.