Nyt ilmestyy jo kuudes Idefix ja Voittamattomat ‑albumi! Edelliskertaisen pitkän tarinan jäljiltä palataan taas takaisin kolmen lyhyen tarinan malliin, ja tällä kertaa pääsin vihdoin testailemaan, miten voisin hyödyntää käännöstyössä Idefix-animaatiosarjaa, joka on katsottavissa ruotsiksi dubattuna Yle Areenassa.

Alpparin aloittava nimitarina vastaa animaatiosarjan ekan kauden jaksoa 27. TV-sarjassa jakson nimi on Via Romana ja loistava metsä. Toinen tarina Carbinen paluu on otettu Ranskan kakkoskauden ensimmäisestä jaksosta, eikä kakkoskausi ole vielä ilmestynyt Suomessa ruotsiksi. Siihen en siis saanut apuja animaatiosarjasta. Kolmas tarina, Leipää ja sirkushuveja on puolestaan ekan kauden samanniminen jakso 50.

Ranskaksi albumi ilmestyi viime vuonna nimellä La forêt lumière. Alpparin ovat käsikirjoittaneet C. Bacconnier, M. Choquet ja uutena tulokkaana O. Jean-Marie, ja sen on piirtänyt J. Bastide.

Päivän saarna, näemmä

Tällä kertaa koko albumissa ei ollut yhtään lauluja! Sen sijaan muuta sanaleikittelyä oli paljon, erityisesti leivästä. Olen alkanut yleisesti varautua jo ennakkoon eläinaiheiseen sanaleikittelyyn, mutta leipään en ollut valmistautunut, ja koska hääsäsin kiireessä, en prosessoinut albumia etukäteen vaan lähdin kääntämään suoriltaan. Järkevämpää olisi ollut lukea teksti läpi ja kerätä kaikki leipäläpät yhdelle koolle, miettiä niitä liuta valmiiksi ja mallailla, mihin mikäkin sopisi. Sen sijaan luin alpparin etukäteen läpi vain juonen kannalta, koska halusin selvittää, mitä animaatiosarjan jaksoja tarinat vastaavat. Juonen lukemisesta ei ole kamalasti hyötyä tällaisessa työssä, jossa juoni ei ole käännösvaikeuksien lähde (verrattuna vaikka dekkareihin, joissa pitää osata vihjailla totuuteen sopivasti paljastamatta liikaa).

Hösysin kiireessä, koska viime aikoina on ollut paljon hommaa. Uusi Asterix oli tulossa hetkenä minä hyvänsä kesken Idefixin, osittain käännetty Yoko makasi odottelemassa, koska sillä oli Idefixiä pidempi deadline, ja myös Pikoa oli lupeissa tavallisten asiatekstien ohella. Olen saanut olla tyytyväinen työmääriini, mikä on erikoista, kun yleisesti ottaen työasiat ovat näyttäneet niin pahoilta: Työttömyys on ollut kaikkinensa suurta. Kääntäjät pakenevat alalta voimakkaammin kuin olen nähnyt näinä kymmenenä vuotena. Valtio leikkasi Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton toiminta-avustusta paljon ja Suomen tietokirjailijoilta jopa kaiken! Sääliksi käy kirja-alaa.

Samaan aikaan uutisoitiin, että suomalaislapset eivät osaa kunnolla suomea vaan puhuvat YouTube-enkkua sekaisin suomen kanssa. Onneksi konekääntimet tulevat ja hoitavat maagisesti kaiken, kun eihän se haittaa, että koko ajan on kielessä jotain vähän pielessä.

Sarjakuvat ovat siitä mukavia, että niissä voi tarkoituksellisesti kylvää laajaa sanavarastoa, joka voisi muissa lajeissa kuulostaa oudolta. Sarjakuvissa auttaa vahva oudon sanaston käyttöperinne (olemme tottuneet, että sarjakuvien kieli on erikoista) mutta myös se, että sarjat ovat niin vanhoja, että niitä on alettu kääntää vuosikymmeniä sitten, kun kieli oli erilaista. Sitten voi vain jatkaa sarjassa käytetyn tyylin käyttöä, vaikka osa ilmauksista olisikin karsiutunut muualta kielestä, koska vanha sanasto tuo sarjaan yhtenäisyyttä. Varsinkin, jos sarjiksen miljöö on historiallinen, niin pitää välttääkin nykyaikaistamista. Mietiskelin tätä lukiessani hiljattain jonkin nuortenromaanin, jossa oltiin hyvin ajan hermolla, niin siinä pisti heti silmään teinihahmon ajattelussa sellaiset sanat kuin ”kenties”. Nuortenkirjojen kääntäminen on varmasti hankalaa tasapainoilua. Sarjispuolella ollaan ehkä tottuneempia näkemään kaikenlaisia koukeroisia ilmauksia, ja ne ehkä otetaan vastaan ennemmin huumorina kuin vaikeutena (uhkana luetunymmärtämiselle). Ja tietenkin pienempi määrä tekstiä ja kuvat mukana voivat joko madaltaa kynnystä tarttua lukemishommiin tai helpottaa itse lukemisprosessia, vaikka kieli olisikin erikoista laatua. Yritän siis sanoa, että sarjikset voisivat olla avuksi lasten suomenosaamisen parantamisessa.

Animaatio avittaa

Asiaan! Oletukseni oli, että ruotsiksi käännetyn animaatiosarjan näkemisestä voisi joko saada apua tiettyihin ongelmakohtiin kääntämisessä tai siitä saattaisi tehdä sattumalta muita havaintoja, jotka vaikuttavat käännökseen.

Yhdessä kohdassa minulla oli selkeä käännösongelma: kartta, jonka teksteistä en tajunnut mitään. Katsoin animaatiosta, ja sitä ei ollut suomennettu. Päättelin siitä, että kartan oli tarkoituskin olla vain siansaksaa ja täytetekstiä, jota ei lueta. Eli sarjasta oli tavallaan hyötyä. Toisessa kohdassa puolestaan luki ”huomenta kaikki”, mutta sarjakuvassa näkyi vain kaksi tuttavaa. Katsoin animaatiosarjasta, onko kolmaskin kaveri itse asiassa paikalla jossain nurkassa. Näin animaatiokuvasta laajemmin tilanteen, eli että kolmatta kaveria ei ollut tilanteessa mukana, enkä sitten kääntänyt sanaa ”kaikki”.

Yritin saada tukea yhden ääniefektin suomentamiseen, kun en saanut kiinni, millainen ääni puun liikkumisesta taikaliemen avulla oikeasti lähtee. Animaation ääniefektistä ei kuitenkaan ollut apua kummallisen äänen sanallistamiseen. Tein sitten vain oman mieleni ja sarjiksen mukaan.

Yritin myös katsoa ohjelmasta, millä tavalla tietäjä Anjovixilla on kahvikasvia mökkinsä lämmössä: onko hän ehkä istuttanut sitä maalattiaansa vai kasvattaako sitä ruukuissa vai jotain muuta (eli säilyttääkö pelkkiä papuja, mikä olisi järkevintä, mutta ei kuulostanut siltä, mitä ranskaksi sanotaan). Animaatiossa ei kuitenkaan puhuttu koko mökistä mitään, ja tietäjä lähtee kohtauksessa poispäin mökistä sirppi kourassaan eli aikoo poimia ilmeisesti kahvinsa jostakin ulkosalta. (Koska kahvi ei menestyne Galliassa, niin ehkäpä sarjiksen tekstiin on korjattu kohta, joka on animaatiossa vähän outo.) Eli tässäkään tapauksessa en saanut animaatiosta apua kääntämiseen.

Katsoin, mitä ruotsiksi oli tehty animaatiossa kohdassa, jossa ranskaksi puhutaan ”beagleista”. En halunnut beagleja käännökseeni, koska se on niin moderni sana antiikkiin ja näyttää kankealta eri taivutusmuodoissa. Ruotsalaiset puhuivatkin vahtikoirista (eivät ”roomalaiskoirista” tai ”legioonalaiskoirista”, mihin ranskan muut termit olisivat ohjanneet). Se oli oikein toimiva ratkaisu ja havaitsin, että sama beaglen kääntäminen vahtikoiraksi oli tehty jaksossa kolmeen kertaan. Yhdessä kohdassa mukana oli myös koira, joka ei ole beagle, joten en ymmärrä, miksi ranskalaiset haluavat niin kamalasti puhua beagleista. Ruotsinnos rohkaisi minuakin heittämään kaikki beaglet veks.

Sattumalta animaatiosta välittyvää tietoa oli esimerkiksi sellainen, jossa legioonalainen herää ja kysyy, mitä ihmettä piskeille on tapahtunut. Olin tulkinnut heränneen henkilön kärttyiseksi: ”mikä teitä kirppusäkkejä riivaa”, mutta sarjassa puheen sävy olikin huolestunut. Sarjakuvassa hahmosta ei näytetty kuin yksi ilme, joka peittyi haukotukseen (käsi naaman edessä), siksi tulkitsin olemusta väärin. Ranskan ”cabots” ei ole kovin ilkeä sana, ja vaikka mielelläni vaihtelisin siihen milloin mitäkin ”rakkia”, niin suomeksi synonyymit ovat usein liian ilkeitä. Vaihdoin käännökseni vähemmän vihaiseen.

Kokeilin kakkoskierroksella sellaista uutta metodia, että ”tarkistin” käännöksen sarjaa vasten tarkemmin. Vertasin pala palalta käännöstä sarjaan. Koska sisältö oli jo niin tuttua, ei tullut mitään ongelmaa pyörittää peräkkäin suomea ja ranskaa ja ruotsia ja suomea ja ranskaa ja ruotsia. Tuntui kuitenkin vähän siltä, että olen pyykkikone, joka pyörittää käännöspaloja.

Kun tuli katsottua animaatiosarjaa rinta rinnan sarjakuvan kanssa, niin täytyy sanoa, että sarjakuva miellyttää minua visuaalisesti enemmän. Lisäksi pitemmän päälle animaation ääninäyttely alkoi käydä hermoille, kun siinä oli niin paljon humoristisia liioiteltuja ääniä ja vähemmän normaaleja. Eli vaikka sarjakuva on tehty animaatiosta, niin tykkään silti enemmän sarjiksesta. Olen toki vähän puolueellinen.

Seuraavat kaksi Idefix-alpparia on jo julkaistu Ranskassa, ja sarja jatkuu tuttuun tahtiinsa meilläkin. Niitä ennen Suomessa ilmestyy kuitenkin uusi Asterix-sarjakuva: lokakuun lopulla nimittäin nähdään Asterix Lusitaniassa. Ensi kuussa Suomea valloittaa kuitenkin ensin Caesar (tuo linkki kustantamon sivulle, tässä bloggaus). Palataan häneen syyskuun puolella…