Lääketieteen kääntäjien koulutuksesta – Osa 2

Osallistuin lääketieteen kääntäjien seminaarissa paneelikeskusteluun, jossa käsiteltiin lääketieteen kääntäjien koulutusta. Paneelin vetäjänä toimi kääntäjä Virpi Pätsi käännöstoimisto Lingua FinnoMedicasta, ja keskustelijoina olivat monikielisen käännösviestinnän yliopisto-opettaja Tiina Holopainen Turun yliopistosta, Lingua FinnoMedican toimitusjohtaja Jenny Jeskanen sekä minä käännösyrittäjien edustajana.

Paneelikeskustelun pääpaino oli kääntäjänkoulutuksessa tapahtuneissa muutoksissa: yliopistoissa Suomessa on viime aikoina yhdistetty kieliaineita, ja kääntämisen oppiaineet on muutettu erikoistumisvaihtoehdoksi maisteriopintoihin. Esimerkiksi Turun yliopistossa erikoistumisvaihtoehtoa kutsutaan monikielisen käännösviestinnän opintopoluksi, ja se on 120 opintopisteen laajuinen (josta gradu vie 50 op).

Ennen kääntämisen koulutus kesti siis viisi vuotta, nyt erikoistumisopinnot on suunniteltu suoritettavaksi kahdessa vuodessa. Koska ennenkin viiden vuoden opinnot suoritettiin käytännössä seitsemässä vuodessa, kysyin, onko uudessa mallissa opintojen venymisen riskiä tai venyttämisen mahdollisuutta. Malli on kuitenkin niin uusi, ettei tätä vielä tiedetä. Nykyiset opintotuen kiristykset kiristävät varmasti opiskeluaikaa, mutta kiristyksien vuoksi työssäkäyvien opiskelijoiden opinnot saattavat venyä, vaikka he eivät edes paisuttaisi opintopistemääräänsä mielenkiintoisilla erikoistumiskursseilla.

Holopaisen mukaan uuden mallin etuna on lääketieteen kääntämisen kannalta se, että maisteriohjelmaan voisi hakea muiltakin aloilta (vaikka bioanalytiikasta), kunhan todistaa kielitaitonsa kahteen suuntaan. Kuitenkin Turun yliopiston sivuilla mainitaan, että maisteriohjelmaan voi hakea kieliaineiden kandintutkinnolla.1

Uusi maisteriohjelma sisältää Holopaisen mukaan mm. opetusta jälkieditoinnista, yrittäjyydestä, projektinhallinnasta, hinnoittelusta ja muista käytännön työn kannalta hyödyllisistä aiheista. Työ- ja kieliharjoittelut ovat valinnaisia, ja aiemmat suomen kielen suppeat perusopinnot (15 op) on korvattu 5 op:llä kielenhuoltoa. Lisäksi suomen opetusta on integroitu muihin kursseihin.

Minua mietityttää, miten hyvin opiskelijoille menevät asiat perille, kun monenlaisia asioita integroidaan yhteen. Muistan, miten itse tapasin ihmetellä kurssien jälkeen opinto-oppaan kurssikuvauksia, kun en osannut yhdistää luentoja ja tehtyjä ryhmätöitä luetteloon asioista, jotka ”kurssin jälkeen opiskelija osaa”. Ehkä tämä vaikeus liittyy siihen, mitä Holopainen sanoi: ”Tällä alalla kypsytään myöhään.”

Jäin pohtimaan, mitä myöhään kypsyminen tarkoittaa ja mistä se johtuu. Minustakin tuntuu siltä, että pitkään opintojen alkupuolella pyrin vain selviytymään. Kuitenkin kääntäminen tuntuu nyt omalta alalta ja ihan selvältä peliltä. Onko muilla yliopistoaloilla tällaista myöhään kypsymisen ongelmaa? Voisiko kyse olla esimerkiksi siitä, että kääntämisessä yhdistyy useita asioita: Kieltä ei voi koskaan kokonaan hallita, vaan aina on jotain uutta opittavaa. Vierasta kieltä pitää syventää sekä puheen että tekstin, ymmärryksen ja tuottamisen tasolla, ja omaan äidinkieleen ja sen tekstityyppeihin pitää perehtyä syvemmin kuin koskaan ennen. On tunnettava vierasta kieltä käyttävät eri kulttuurit ja alakulttuurit (jälleen mahdotonta täysin hallita koskaan). Uutena tulee kääntäminen ja siihen liittyvät tekniikat ja käytännöt. Siihen päälle erikoisalojen erityispiirteet, ohjelmisto-osaaminen ja niin edelleen.

Holopainen mainitsi myös, että lähtötaso on kielissä heikentynyt, minkä vuoksi on hyvä panostaa rauhassa kielen ja kulttuurin tuntemukseen kandiopintojen aikana ennen siirtymistä kääntämiseen. Uusi kahtiajako kandin ja maisterin välillä selventänee uusiin opiskelijoihin kohdistuvia vaatimuksia. Herää uusi kysymys: miksi kielten osaamisen taso on heikentynyt?

Itse kävin yläasteen pienessä maaseutukoulussa, jossa oli aina opetettu valinnaisena kielenä saksaa. Olisin halunnut valita venäjän, mutta siitä ei ikimaailmassa olisi saatu ryhmää muodostettua (tarvittiin väh. 6 hlöä). Sain sitten masinoitua riittävästi luokkakavereita ranskan ryhmään. Lukiossa sain viimein otettua venäjän. Jos opiskelija ottaa sen, mitä saa, minkä vuoksi lopputulos on yliopiston aloittamisen aikaan liian huono? Opetus oli kuitenkin laadukasta, ja ylioppilaskirjoituksetkin menivät ihan hyvin. Silti koen, että tasoni vieraassa kielessä oli heikompi kuin yliopistotovereideni, jotka olivat aloittaneet ranskan opinnot ennen yläastetta. Valitettavasti se ei ole opiskelijan omissa käsissä, missä kaupungeissa on tarjota kielten opetusta riittävän aikaisin, että saavutetaan haluttu lähtötaso – mutta tuskin ennen vanhaankaan aloitettiin kielet kovin varhain. Missä vika siis on?

Toisaalta olen kuullut samanlaista puhetta muistakin aineista, esimerkiksi yliopiston aloittajien matematiikan taitojen sanotaan heikentyneen. Opiskeltavaa on kyllä riittänyt lukiossa. Ovatko jotkin uudet aineet syöneet opetussuunnitelmasta ja opiskelijoiden läksyjenteosta aikaa perinteisiltä kieliltä ja matikalta, jos kerran taso on heikentynyt nimenomaan niiden osalta, jotka kuitenkin ovat näissä aineissa niin hyviä (vuosikurssiensa parhaimmistoa), että hakevat niihin yliopistoon?

Huonolla lähtötasolla voi myös perustella sisäänottomäärien supistamista (mikä tietysti avittaa säästötalkoissa). Paneelikeskustelun otsikko Mistä saamme tulevaisuudessa hyviä lääketieteen kääntäjiä antaakin ymmärtää, että tulevaisuudessa voisi olla pulaa ylipäänsä hyvistä kääntäjistä opintojen laajuuden supistamisen ja opiskelijamäärän supistamisen vuoksi, ja tähän aiheeseen yleisökin tuntui kysymyksillään tarttuvan. Toinen kysymys on kuitenkin, mistä saadaan nimenomaan hyviä lääketieteen kääntäjiä.

Koulutuksen muutokset koskevat kääntämisen taitoa yleisesti – lääketieteeseen erikoistuminen on yliopistotasolla ollut aiemmassakin mallissa joko suppeaa tai olematonta. Minun aikanani (5–10 v. sitten) lääketiedettä oli yksi parin opintopisteen kurssi englannin kääntämisessä. Koska englannin kääntäminen oli minulle sivuaine, kurssi valinnainen ja se järjestettiin harvakseltaan, en pystynyt sitä ottamaan pääaineen pakollisten kurssien ja valmistumisvaatimusten vuoksi. Myöhemmin kyseistä kurssia ei ole kuulemma enää järjestetty, eli lääketieteen kääntämisen kursseja ei käsittääkseni ole Turussa ollut hetkeen edes ennen tätä maisteriohjelmamuutosta.

Erikoisalaopetus vaihtelee paitsi sen mukaan, missä kielessä (maassa) on minkäkinlaista tarvetta (teollisuutta), myös sen mukaan, mihin oppiaineen opettajakunta on erikoistunut. Osittain kyse on siis tuurista: kun lääketieteen osaaja eläköityy, kurssi loppuu. Holopainen muistuttaa, että lisäksi sattuma vaikuttaa siihen, millaisia aitoja toimeksiantoja käännöstyöpajoihin kunakin vuonna saadaan.

Paneelin yhteydessä mainittiin, että lääketieteen kääntäjille on tarvetta pääasiassa englannin, ruotsin ja suomen osalta. Kuitenkin jo seminaariin osallistujissakin oli muitakin kieliä edustavia lääketieteen alan kääntäjiä. Kiinnostaisi tietää, millainen tarve tulevaisuudessa on lääketieteen kääntäjille. Käännösala yleisesti on kasvussa, joten kuvittelisin, että myös lääketieteen käännöksiä tarvittaisiin aina vain enemmän. Onkohan uusien kääntäjien tarve tällä hetkellä lähinnä eläkkeelle jäävien kääntäjien korvaamista vai kasvaako ala niin, että pitäisi saada enemmänkin uusia kuin on lähtijöitä?

Jos käännöskoulutus ei ole ennenkään sisältänyt paljon erikoistumista juuri lääketieteeseen, millaisia erilaisia polkuja erikoisalalle on johtanut? Seminaarissa keskustellessa huomasi, miten erilaisia reittejä kääntäjät olivat kulkeneet. Riittävätkö nämä vanhat reitit uusien kääntäjien tuottamiseen? Monissa näissäkin on ollut vaikuttavana tekijänä sattuma, joka on ratkaissut, saako henkilö vaikkapa lääketieteen alan harjoittelupaikan tai pyydetäänkö lääketieteen alan koulutuksen hankkineelta henkilöltä käännöstyötä.

Jos opiskelija haluaisi tietoisesti lääketieteen alan kääntäjäksi, mitä muuta uran aloittamiseen on tarjolla kuin sattumankauppaa? Ovatko opiskelijat edes tietoisia mahdollisuudesta erikoistua lääketieteen kääntäjiksi? Itse tajusin vasta seminaaria edeltävänä päivänä etsiä Lääketieteen kääntäjien Facebook-ryhmää. Olin muistaakseni tehnyt niin aiemminkin löytämättä mitään, mutta tällä kertaa tärppäsi. Hakutulokset internetistä antavat puolestaan lähinnä käännöstoimistojen sivustoja. Ne mainostavat tuottavansa lääketieteen käännöksiä, ja kääntäjät mainostavat omilla sivuillaan tekevänsä lääketieteen käännöksiä. Ohjeita ei näy siitä, miten joku voisi halutessaan ryhtyä lääketieteen kääntäjäksi.

Lääketieteen kääntäjäksi on vaikeaa ruveta noin vain. Suuret riskit käännösvirheistä pelottavat. Erillinen erikoistumiskoulutus tuskin tulee kyseeseen: ne ovat kalliita järjestää, ja oppilaitoksista niitä karsitaan koko ajan vähemmäksi.

Harjoittelupaikat ovat hyviä, mutta onko niitä riittävästi kääntäjien tarpeeseen nähden ja löytyykö niille rahoitus joko yrityksen puolesta tai yliopiston lupaamana tukena. Harjoittelussa on myös riski, että aloittelevaa kääntäjää ei opasteta riittävästi vaan käytetään halpatyövoimana. Itse olen käynyt neljässä kääntämiseen liittyvässä työharjoittelussa. Onko sekään ihan toivottu kehityssuunta näinä nopeasti työmarkkinoille patistelun aikoina?

Tietoa alalta on hankalaa saada: millaisia toimijoita (potentiaalisia työnantajia tai toimeksiantajia) alalla on ja millaisia käännösyksiköitä niissä on (yhden hengen vai suurempia)? Paljonko lääketieteen kääntäjiä on ja paljonko alalle työllistyy? Millaista tarvetta lääketieteen kääntäjille on kussakin kielessä? Olisi ehkä hyödyllistä, jos opiskelijoille olisi olemassa tällaisista asioista jonkinlaista tietopakettia.

Koska käännösalalla kypsytään myöhään, opiskeluajan jälkeen seuraa yleensä opetteluaika, jossa valmistunut oppii ammatin käytännön ja perusasiat. Hän hankkii asiantuntijuuden kääntämisessä ja vasta sen jälkeen todennäköisesti alkaa suuntautua kiinnostumisensa mukaan kohti omia erikoisalojaan. Tässä vaiheessa olisi hyvä tarjota tietoa lääketieteen kääntämisestä, mutta miten kiinnostuneet tavoitetaan, kun he eivät enää ole tavoitettavissa yliopiston kautta?

 

1 https://www.utu.fi/fi/yksikot/hum/yksikot/kkl/monika/Sivut/home.aspx

One thought on “Lääketieteen kääntäjien koulutuksesta – Osa 2

  1. Suosittelen lääketieteen kääntämisestä kiinnostuneille opiskelijoille / lääketieteen kääntäjän uraa aloitteleville Avoimen yliopiston tai Kesäyliopiston Lääketieteen perusteet -opintokokonaisuuksia tai vastaavia terveyteen liittyviä opintokokonaisuuksia. Itse ehdin aikoinaan suorittaa 11 ov Lääketieteen perusteita, paikkakunnalta muuton takia 4 ov jäi kuitenkin puuttumaan approsta, mutta oli loistavaa päästä kuuntelemaan lääkärien luentoja lääketieteen perusasioista sen 11 ov:n verran. Tenttejä suorittaessa tuli jotain opittuakin.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s